Löysässä hirressä kiikun…

Moni varmasti tietää tunteen, jossa ollaan kuvainnollisesti löysässä hirressä? Jotain voi tapahtua tai on tapahtumassa, mutta vitkutellen ja ehkä joskus kun on mahdollisesti aikaa jne jne. Tämä tunne on nyt päälimmäisenä muuttoprojektissamme. Uusi kämppä on melkein valmis, itseasiassa se on ollut tässä tilassa jo jonkin aikaa. Ja loppu on sellaista, mihin emme itse voi vaikuttaa! Raivostuttava tilanne!

Eli kämpässä on nyt pari uutta seinää ja vähemmän oviaukkoja, uusi valkoinen katto, uudet tapetit, uusi lattia, uudet putket, pari uutta kulmaa kun seinäänrakennettuja komeroita laitettiin nippuun tilaa ahmimasta jnejne. Enää uupuu niinkin pikkujutut kuin sähköt ja keittiö. Sähköt siksi, että tarkoitus oli tehdä vanhoista sähkökytkennöistä lapsiturvalliset ja 2000-lukuiset. Nyt enää pitäis saada hommiin vauhtia ja sähkäri hommiin…

Ja kyökki tosiaan siksi, että keittiöstä makkariin meni ennen ovi, joka sinällään oli täysin turha, koska eteisestä pääsee keittiöön vallan hyvin, jonka takia makkarin ja keittiön välinen ovi tukittiin ja avot: lisätilaa tuli molempiin huoneisiin hurjasti!

En ehkä kuitenkaan vielä luovu toivosta, että pääsisimme ennen kesäkuun alkua pois kerrostalosta, koska eähän asti remppa on edennyt sykäyksittäin, joten kuka tietää ehkä kämppämme onkin valmis jo ensi viikolla, tai sitten ei, hmm.

Lisäksi minulla on jo aiempaa kokemusta hirressä roikkumisesta, sillä pari ensimmäistä vuotta Pätkän isän kanssa oli melkoista huopaamista ja soutamista ”ehkä”-linjalla ja nyt on puoli vuosikymmentä takana ”ehdottomasti”-linjaa 😉