Lyhyestä (tai pitkästä) virsi kaunis..
Summa summarun, viimeisten muutaman kuukauden aikana on tapahtunut paljon, ja toisaalta ei ole. Emme ole vieläKÄÄN muuttaneet, koska tuleva kämppä ei ole valmis. Valitettavasti itse emme voi asiaan juuri vaikuttaa, joten kiikumme edelleen löysässä hirressä kämpän ollessa päivän hommaa vajaa muuttokunnossa. Tällä hetkellä puuttuvat ovat kuitenkin sen verran olennaisia, ettei oikein ilman pärjää eli tekemättä/asentamatta ovat liesi, tiskiallas ja hana. Joulua odotellessa, olen suoraan sanoen hyvin pessimistinen ja skeptinen muuttomahdollisuuksista tämän vuoden puolella ja toivon, ettei lapseni peri sukulaisiani vaivaavia tyhjäpuhe-saamattomuusgeenejä, jotka ovat osasyyllisiä tilanteeseen. Vähemmän persaukisessa taloustilanteessa olisimme laitattaneet asiat kuntoon omalla kustannuksellamme, mutta hoitovapaalla joutuu tekemään poikkeuksellisen v-mäisiä valintoja.
Jotta postaus ei koostuisi pelkästä valituksesta, lopetan em aiheen käsittelemisen toistaiseksi, palaan asiaan kun muuttolaatikot ovat uudessa kodissa :). Erinomainen turhautumisenpurkukeinokin on löytynyt, nimittäin fyysinen treeni. Marraskuun viimaan en ole enää lähtenyt fillarilla sotkemaan, mutta siitä kun kesäkuun lopussa näin itseni kokovartalopeilistä ja suorastaan järkytyin kuosista, johon olen itseni päästänyt, on lokakuun puoleenväliin kertynyt 84 kertaa pyörän satulassa ja kilometrejä 2050 kappaletta. Tämän lisäksi hoksasin, miten saan survottua yhdistelmärattaat, 45-kiloisen koiran ja itseni taloyhtiön pikkuruiseen hissiin ja aloimme pitkän vaunu-koira-kävelyt pitkin poikin vielä toistaiseksi pysyvää kotikaupunkia. Myös 11-kuisena kävelyn jalon taidon hoksannut, joka paikkaan ehtivä Pätkämies pitää persauksen takuulla pois sohvan pohjalta suurimman osan päiväst. Kaikkeen tähän päälle perus lihaskuntohommia kotimatolla ähkimällä isäntää naurattaen on kiloja lähtenyt muistaakseni 14 kappaletta alaspäin ja senttejä vino pino. Matka ei ole vielä kuin puolessavälissä, mutta nyt himmaan tahtia loppusyksyn ja alkuvuoden ajan ylläpitäväksi ja pikkuhiljaa alastulevaksi, koska kroppa alkoi reagoimaan nopeahkoon pudotukseen samoin kuin imetyksen lopetukseen, eli hiuksia alkoi irtoilemaan, enkä halua harventaa kuontaloani yhtään, kun se vihdoin on alkanut kasvattaa takaisin viime talvella irrotetut osuudet….