Neuvolassako mukavaa…
Tänään kävimme kahvilla neuvolassa, tai siis äiti-vauva -ryhmässä. Tämä olikin itseasiassa jo toinen kerta, joten suurin osa äideistä ja vauvoista olikin tuttuja jo ainakin jollain tasolla. On yllättää miten mukavaa onkaan istua rauhassa lattialla vauvan kanssa ja höpistä suunnilleen samassa tilanteessa olevien kanssa harrastuksista ( joita reilu 3-kuisella luonnollisesti jo on *rolleyes* 😀 ) nukkumisesta, syömisestä ja kaikesta kakan ja kääntymisen väliltä. Keskustelua ohjaa todella sydämellinen neuvolantäti, jolla on ihan huumorintajuakin! Itse olen tähän asti törmännyt vain mukaviin neuvolantäteihin, en siis ollenkaan sellaisiin möläytteleviin mörköihin, joista voi Lilyn blogeistakin lukea…
Tänään normihöpinöiden lisäksi kokeilimme vauvahierontaa, josta meidän junnulla on jo aiempaa kokemusta. Pojan ollessa 5-viikkoinen meillä kävi vauvahieroja/ -vyohyketerapeutti, joka koetti helpottaa pojan oloa. Kyseinen myös terveydenhoitajana työskentelevä hieroja antoi hieroessaan myös mm. vinkin siitä, miten aiemmin ostamaamme jauhemaista vastiketta käytetään (ne käyttöohjeet laittaa jopa insinöörin itkemään ja raapimaan päätään vuoron perään). Siihen asti käytimme NAN:ia, joka ilmeisesti aiheutti vatsakipua ja non-stop huutoa päivittäin. No joko hieronta tai uusi vastike tai molemmat auttoivat, koska 6-viikkoisena tuli äkkikäännös parempaan, joka kulminoitui muutama viikko sitten kun pojastamme tulikin hymyilevä iloinen vesseli, joka ei juurikaan itke enää, itku väheni about 95%. Neuvolan mammakerhon hieronta meni kaikenkaikkiaan kivasti, vähän meinasi pojalla tulla kitinää ja alahuuli vapista, lienee tylsää tuollainen lääppiminen. Itse meinasin tikahtua nauruun, kun vieressä köllötellyt lähes samanikäinen poika huitoi meidän junnun suuntaan ja hetkeksi pojat ottivat toisiaan käsistä kiinni ja hetken huitoivat kimpassa ilmaa huipentaen liikuttavan settinsä siihen, että vauvakaveri otti meidän jätkän käden otteeseen ja vei sen omaan suuhunsa alkaen mussuttaa meidän ukon nyrkkiä nautinnollisesti. :DD
Pieni pelko on kyllä perseessä siitä, minkälaista on meno tulevassa kotikunnassamme, olen kuitenkin suomenkielinen (tuo oli ainakin ennen suorastaan suurin synti ks paikassa hyvää palvelua penätessä) ja pullero (hyihyi, toivottavasti perberinpienennysprojektini tästä vielä etenee) , joka kysyy joskus (no okei, usein) tyhmiä kysymyksiä, eikä purematta niele ihan joka ohjetta tai suositusta…