Isännän työ on vuorotyötä, katkemattomana ympärivuotisesti, kelloa ja pyhää katsomatta. Iltavuorot vielä menettelevät, vaikkakin silloin on itselläni semitylsää. Aamuvuorot ovat ensimmäisten 4 tunnin osalta koomaista selviytymistarinaa, koska en ole aamuihminen ja Pätkä herää viimeistään klo 7 (iltavuoroina isi herää pojan kanssa ja meikäläinen makaa kuin kuollut lahna ainakin yhdeksään asti, ihanaa!). Yövuorot ovat kaikkein eniten perseestä; isäntä tulee silmät ristissä klo 7, menee siis nukkumaan kun me muut heräämme. Koomaan aamupäivän ja hetken iltapäivää, joka sinänsä vielä sellaisenaan menettelisi, mutta miten laittaa kuumasta valittava pikkumies nukkumaan kun samassa tilassa pitäisi olla hipihiljaa ja isin saatava unensa, jotta ei kolaroi matkalla töihin väsymyksen johdosta?? Tjaa, toistaiseksi ratkaisuni on ollut jääkaapissa, jonka olen jo aamusta alkaen täyttänyt tuteilla.

”Miksi tuteilla?” Voi joku miettiä. Meillä siis vielä eiliseen asti odoteltiin sitä hammaskeijua, jonka luulin jo skipanneen meidän talon kokonaan. Eilen aamulla satuin räpläämään pojan alaleukaa siinä kulmassa, että hoksasin ikenen olevan erilainen. Heureka! Meillä on eka hammas puskemassa pinnalle! Vihdoinkin!!! Kylmät tutit ovat olleet takuuvarmoja nukutuskeinoja äityispakkauksen Pikku Poro -kirjan lisäksi. Kohta joudun uusimaan nukutusrepertuaarini ja toteamaan silmät lautasina, että poikahan kasvaa! Nyyh.. 

Nyt kuitenkin meilläkin on lomaa, koska isäntä pitää isyyslomaa ja jatkaa siitä suoraan isäkuukaudelle, ah miten ihanaa! Itse pidän kesälomakuukauden ennen hoitovapaalle siirtymistä, joten voin parin viikon päästä ihan hyvällä omallatunnolla nukkua vaikka koko päivän, on mun vuoro ottaa rennosti ja levätä ;).

Kuuma kerrostalo oli tälle sakille liikaa, kun tuli mahdollisuus paeta mökille, ei sitä auttanut missata.