Tilannekomiikka on elämäni suola. Kun luin Pätkälle iltasaduksi Vaahteramäen Eemeliä, aloin muistella omaa elämääni tähän asti ja olikin pakko todeta, että on tässä keritty jos vaikka ja mitä huseeraamaan. Heti äkkiseltään tulee mieleen eräs pieni käytännön pila, jonka teimme hyvän ystävän kanssa eräälle ihmiselle, jota emme kumpikaan voi sietää ja jonka omien tekojen puolesta meidän pikku pila oli pienen pieni tilintasaustemppu, jota on hauska muistella vielä näin vuosienkin päästä.

Kävimme kerran ystäväni kanssa saunomassa talossa, jossa ks hlö vielä silloin asui. Hän ei tällä kertaa kuitenkaan ollut paikalla, joten käytimme hänen kosmetiikkahyllyjään melko härskisti hyväksemme. Rouvalta nääs löytyi purkkia purkin perään, koska jos hän johonkin panosti omia ja muidenkin rahoja, niin omaan itseensä ja pärstäänsä. 

Bongasimme saunanraikkaina sitten vähän arvokkaampaa merkkiä olleen naamarasvan, jota oli tottakai aivan pakko kokeilla. Hyvää oli ja kokeilimme vähän lisää ja reilusti. Pikku napista hävisi noin puolet sisällöstään ja sehän piti tietenkin paikata, ettei jäädä kiinni. 

Ratkaisu löytyikin kosmetiikkahyllyn toiselta puolen; ”jalkahoito-osastolta” eli sieltä, missä rouva säilytti jalkatököttejään. Löysimme jostain korin pohjalta hajusteetonta Rainbow-”halpis”merkkiä, jota luiruutimme naamarasvanappiin jotakuinkin sen verran, kuin käytimme alkuperäistä kamaa. Pieni sekoitus sormella ja avot, kuin uusi!

Kyseinen leidi ei taida tänä päivänäkään tietää voidelleensa hipiäänsä lähes kuukausitolkulla Diorin tms sijaan Rainbow-jalkarasvalla.

Tästä tulee aina sellainen kujeilevan hyvä mieli, kun tietää jotain mitä toinen ei. Ähähähähä.