Kalkkiviiva häämöttää jo horisontissa (sitä ennen buzzia ja stressiä) !

Enää ei ole jäljellä kuin määrittelemättömän pituinen loppuaika. Minimies toki tulee kun on tullakseen, mutta henkilökohtaisesti alan olla valmis kirjoittamaan hänelle vakavamielisen häätöilmoituksen ensiasunnostaan. 

Kaikki olemme siis ns. stand-by-tilassa; vauvalle on nyt kaikki olennainen ensihetkiä varten joko kaivettu varastoista tai henkilökohtaisten äänenvaimentimen osalta ostettu. Vanha hoitotaso on koottu (Pätkä haluaisi omien vaipanvaihtojen ja vaatteiden pukemisten tapahtuvan uudella jännällä pöydällä, mutta minkäs teet kun pöytälevy jää polvien kohdalta jo lyhyeksi) ja sänky kasattu (sängyn alunen toimii mr.isoveljen mielestä oivana piilopaikkana). Tulevaa isobroidia tulee hoitamaan äitini, jota varten olen kirjoittanut jätkän peruspäivän rungon, että suunnilleen tietää mitä on odotettavissa milloinkin. Väliin olen kirjaillut koirankin päiväohjelmaa :D.

Buzzadorkin muisti minua, joskin itse olin koko kampanjan unohtanut. Töihin vienti ei sitten oikein onnistunut, mutta onneksi noita saa jaettua muutekin, joten tulipa kierreltyä kahvipöytiä buzzailun merkeissä. Itse huomasin pikkulaput mainioksi markkeeraajiksi äitiäni varten, joten nyt ei ainakaan tarvitse kääntää koko kyökkiä ympäri löytääkseen mitä pojan kanssa tarvitsee. Saan itsekin keskittyä olennaiseen (siinä vaiheessa pikkuveljen maailmaansaattamiseen) eikä tarvitse murehtia miten äidin ja esikoisen ”yhteiselo” sujuu varusteteknisesti. Mainiota!

buzz.jpg

Meniköhän laputus vähän överiksi? Näitä on nimittäin enemmänkin, mutta tässä sellainen rypäs, joka nosti kevyen huvittuneisuuden ilmeen isännän naamalle. Hän tiedusteli, kuvittelenko äitini olevan aivokuollut. No en kuvittele, haluan vaan olla varma. Ja varmassa vara parempi, vai miten tavattiin sanoa.

Vielä pitäisi sitten pakata laukku. Viimeksi pakkasin kaikenmoista turhaa, jonka sitten purin sairaalaan joutumistani edeltävänä iltana. Mies sitten puhelimen välityksellä kokosi laukkua tavaroilla, joita oli ympäri asuntoa sikin sokin. Turhat tulivat hienosti mukaan uudemman kerran, joten nyt koetan olla fiksumpi. En ajatellut tällä kertaa olla ensinnäkään lähes viikkoa sairaalassa ja toisekseen, ei siellä ehdi edes lehtiä lukea, joten miksi turhaan kantaa moista edestakaisin.

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Lunta tupaan, hellekeleistä viis.

Yhdestä asiasta voinen huokaista, jopa ”virallisen” eli omasta mielestäni virheellisen pitkällä olevan lasketun mukaan pikku mini-Pätkä on huomenna täysiaikainen, huh! Sen oman pään mukaisen lasketun ajan mukaan kohta puoliin olisi jo hyvä aika tulla. Tämä heebo on todella näyttänyt mitä kivoja raskausajan vaivoja missasin ensimmäistä odottaessa, joten ennen kuin kunnon kesähelteet tulevat, voisin luopua pikku lämpöpatterista sisälläni ja siirtää sen vaikka syliin ;).

On oikea laskettu koska tahansa, meillä on hieman hektiset päivät edessä. Isäntä on kesälomalla, joten nyt laitetaan hiki hatussa kaikkea valmiiksi tulijaa varten. Äitiyspakkaus on purettu ja pyykätty ja…. no siinä saavutukset toistaiseksi. Hoitopöytä on melkein kasattu (kannettu varastosta sisället) ja pinnasänkykin lähes (osat kannettu makuuhuoneeseen). Takapakkia tuli melkoisesti kun mietimme mitä hankintoja tarvitaan pikku-Pätkälle. Tarkoitus oli investoida tuplavaunuihin ja uuteen auton istuimeen. Noh, toisin päätettiin puolestamme.

Vaikka onkin todella rentouttavaa asua keskellä ei mitään vailla naapureita, melua ja liikennettä, on täältäkin välillä päästävä pois. Meidän kokoonpanolla se tarkoittaa välttämätöntä auton käyttöä. Olin onnesta soikea, kun monen vuoden maksamisen jälkeen pari kuukautta sitten autosta saatiin maksettua viimeinen erä, vihdoin se on meidän oma ja saadaan säätöönkin rahaa hoitovapaatakin silmälläpitäen, väärin….

Olisihan minun pitänyt muistaa ystäväni Murphy ja hänen lakinsa. Auto otti ja sanoi riksraks ja poks. Pääsin testaamaan vakuutusyhtiön toimintaa hinauspalvelun tilaamisessa ja toki nopeaa oli. Nämä positiiviset yllätykset jäivätkin siihen, kun autosta oli ison savupallopöläyksen myötä hajonnut melko merkittävä (ja kallis) osa moottorista. Ei auta kuin todeta, että lomarahat tuli ja korjaamolle ne meni. Nyt sitten meillä kierrätetään kaikki.

Katsotaan myöhemmin kesällä, mikäli saamme auton ja talouden balanssiin josko rattaat hankittaisiin, mutta onneksi Pätkällä on aikoinaan huuto.netistä löytämäni hyvä menopeli, joka kelpaa hienosti uuden tulokkaan ulkonukkumiseen. Kärrylenkit ovat ensi alkuun mietinnän alla, kun epäilen, ettei alle 2v jaksa kovin pitkiä lenkkejä kävellä :(. Ehkä Isäntä innostuu isyyslomalla sitten nikkaroimaan ja tehdään koiralle vetokärryt ja pojat sinne vieretysten. Siinä olisi kyllä eräänlaista maalaisviehätystä…Näin kerran kärryt, joissa oli peräkkäin pienet sohvamalliset nahkapenkit, mutta epäilen, että Pätkä ei tulisi koskaan enää niistä pois jos sellaisten kyytiin pääsisi 😀

 

 

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään