Liikenneurpot vol 1.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa liikenteessä? Omat luulot sen parikymmentä vuotta vanhan Nissanin tehoista vastaa uutta Maseratia, jonka näki Top Gearissa ja omat ajotaidot päihittää The Stigin, jos kuskiin on yhtään uskomista. Kuulun itsekin (ainakin joskus) heihin, mutta tämän päivän jälkeen joudun vakavasti harkitsemaan leiriäni.

Matkasin kotiin koiran tottelemattomuuskoulutuksesta ja ajoin omaan normaaliin ajotapaani verraten rauhassa ja turvavälit huomioiden, koska satoi ns alijäähtynyttä vettä ja tie oli aivan p********n liukas. Takanani ei ajanut ketään, joten ihmetys oli suuri, kun risteävältä rampilta ajoi eteeni 90-luvun lopun Toyota, aloin jarruttelemaan, koska välimatka oli varsin lyhyt 80 km/h nopeusrajoitukseen nähden. Perusjarrutus ei vaan riittänyt, Toyota nökötti edessäni kuin täi tervassa ja perä lähesty todella rivakkaa vauhtia. Löin jarrun pohjaan ja lähdin ohjaamaan tien keskelle, mutta joudun senkin keskeyttämään, kun vastaan tuli muita autoja. Voipi olla, että vastaantulija näki tilanteen ja veti myös omalle pientareelleen antaen minulle tilaa hiljennellä 30km nopeuteen ilman, että olisin täräyttänyt eteentulleen perseeseen. Syke oli about 1500 ja sain sopivasti sitten myös soitella torveni sulosäveliä Toyota-urpolle. Soitin sen verran kauan, että saa olla ilmeisen sokeuden lisäksi kuuro, jotta olisi jäänyt huomaamatta idiootti veto ja vaaran aiheuttaminen tulemalla eteen.

Lopputulemana autossani haisi jarrukäry ja korvissa humisi sydämensyke. Huhhuh, toivon todella, että realismi iski yhtä lujaa eteentulleeseeni kuin oma jalkani jarrupolkimelle tai nyrkki tööttiin. Kele. Hän olisi ollut loistkokokelas ”Suomen huonoin kuski” -ohjelmaan…

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Sängytön makuuhuone on kuin alusvaateliike ilman…

..näyteikkunaa, tai jotain sinne päin. Pojan syntymän jälkeen tuli todettua, että nykyinen (korjaus: silloinen) pehmeähkö sänkymme on selän painajainen, eikä leikkaushaavan kanssa noustukaan omasta sängystä niin ketterästi kuin sairaalan punkasta. Aloimme säästämään uutta sänkyä varten ja toissapäivänä aloimme kiertää kauppoja. Budjetti ei ollut rajaton, mutta ajatus oli koluta muuttomyyntejä ja loppuunmyyntejä, jotta saisimme mahdollisimman hyvän ja laadukkaan sängyn omaan budjettiimme nähden.

Telkkarin orjana olin nähnyt Maskun kalustetalon mainoksia loppuunmyynneistä ja loppualeista, niinpä suuntasimme Mäntsälään, joka lopettaa n.kuukauden päästä. Siellä ei valitettavasti ollut enää sopivan kovia sänkyjä, paitsi sellainen ovh lähes 6000e, johon ei meidän rahat riitä edes alennettuna. Kuulin, että myös Tuusulassa on tyhjennys käynnissä muuton takia, joten vein isännän ja pojan kotiin ja suuntasin lumipyryssä Tuusulaan. Sielläkin oli aika lailla kauppa käynyt sänkyosastolla, mutta kun myyntisetä tuli kyselemään mitä haluan ja vihdoin uskoi, että haluan mahdollisimman kovan sängyn x hintaluokassa, alkoi onneksi löytyä. Ostin sitten sängyn, jonka kovuutta voi muokata vaihtamalla patjojen puolia ja järjestystä. Sain tingittyä ihan hyvän kaupan ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Autossa huomasin yhden pikku-fiban; olin ostanut 180cm leveän sängyn 160 cm sijaan, hupsis…Se siis oli asia jonka unohdin kysyä… Noh, ei auta kuin mallailla tulevaa makuuhuonetta ja suunnitella sisustus/kalusteiden paikat uudelleen, koska olin varannut uudessa makkarissamme sängylle 170cm leveän kolon, johon ei tuo uusi uppoa ilman lekaa.

Sain idean miten pääsen eroon vanhasta sängystä, laitan ilmoituksen Facebookiin, että tarjolla on jenkkisänky, saa noutaa. Ja yllättävää kyllä, hakija löytyi melkein heti ja ihan läheltä. Sovittiin, että sänky haetaan lauantaina, jonka jälkeen soitin serkulleni, jolla on paku, että haetaan uusi sänky. Kaikki sujui kuin rasvattu, kunnes serkkuni aikataulu meni ns vähän reisille ja hän joutui siirtämään haun huomiselle, maanantaille. No ei hätää, kyllä se hätä nimensä mukaisesti keinot keksii. En peruuttanut punkan noutoa, koska halusin saada tilan uudelle varmasti, enkä joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa olisi pienessä tilassa kaksi sänkyä ristissä. Kaivoin vaatehuoneesta ilmapatjasängyn, jossa laitetaan plugi seinään ja ilmaa tulee. Yhden siinä nukutun yön jälkeen on pakko sanoa, että mökillä käyttämämme 180cm ilmapatjasänky on paljon parempi, kuin yhden hengen vastaava; viime yönä ei paljon kylkeä käännetty, patja narisi ja kerran meinasin pudota. Poika nukkui vaunukopassa äitiyspakkauksen laatikon päällä. Oltiin siis ekaa kertaa pojan elämän aikana retkellä :))). Vielä yksi yö ja sitten alkaa iiihanat yöunet….toivottavasti…..

Hyvinvointi Sisustus Hyvä olo Ajattelin tänään