Vauva ihan sooseissa, perus perjantai.
Olen ihminen, joka ei lähtökohtaisesti syö mitään kovin värikästä (=terveellistä). Olen päättänyt koettaa välttää em tilannetta pojan kanssa, joten jotta saisin hänet jo pienestä pitäen syömään juureksia, vihanneksia ja hedelmiä / marjoja, olen viime aikoina viettänyt enemmän aikaa kauppojen hevi-osastolla kuin aiemmin yhteensä elämäni aikana. Tähän asti olen ostanut vain yhden asian, bataatin.
Sitä olen sitten jo pari päivää ihmetellyt aina kun olen jääkaappia avannut. Se möllötti hyllyllä ja mietin, että varmaan pitäis tehdä sille jotain, poika ei ilman hampaita saa tuollaista mönttiä alas ennen rippikouluikää, johon on lyhyellä matematiikalla 14 vuotta ja 6 kuukautta. Siihen mennessä olisi jääkaapissa muumiobataatti…
Keittelin hiki hatussa kuorimaani bataattia aikani ja toivoin, että suunnilleen saan siitä kypsää. Sitten tuuppasin mokoman ennen drinkkien ja jään sekoitukseen (toimii myös tosi hyvin suklaan hienontamiseen pirtelöä varten!) käyttämääni tehosekoittimeen ja pelkäsin pahinta.
Sörsseli tuoksui melko epäilyttävältä, mutta kun sekoitin pieneen purkkiin sörsseliä ja kaadoin tilkan vastiketta sain aikaan seoksen, jonka voi tarjota lusikalla pienelle pahaa aavistamattomalle lapselle. Ilme oli sanoinkuvaamattoman hämmentynyt ja jos otetaan huomioon, ettei pojalla ollut harmainta aavistusta miten lusikasta syödään tai ylipäätään mikä oli se oranssia, makeaa tahnaa sisältävä värkki, jota suuhun tuupittiin, koko sessio meni ihan kivasti. Toki osa meni rinnuksille, osa rätille, osa naamalle mutta tilkkanen osui suuhunkin! Jes! Loput purkkiin ja pakkaseen, huomenna uudestaan!
Lopputulemana jätkä on perjantain kunniaksi enemmän sooseissa, kuin naapurimme konsanaan ja keittiöni on hellan luota aivan bataattimehussa. Kiva.