Yksi lempiaiheeni nykyään on meille ja ilmeisen monelle muullekin vauvaperheelle tuttu non-stop -itkun aiheuttaja; mahavaivat.

Itku on ollut pojan ensikuukausien pää-äänenä ensimmäisestä päivästä lähtien, jopa sellaisella volyymillä, että kätilöt otattivat alle vuorokauden ikäisestä vauvasta verikokeet ja verenkuvan nähdäkseen onko hän sairas kun vain itkee. Moni sanoi, että nauti vastasyntyneen ajasta, koska vauva ei tee silloin muuta kuin nuku ja syö; väärin taas. Meillä huudettiin silmät kyynelissä, posket punaisina helposti 10 tuntia päivässä. ”No kaikki vauvat itkee joskus” tai ”Kyllä sen keuhkot ainakin toimivat” -kommentit eivät suorastaan helpottaneet, ehkä enemmänkin nostivat halua tirvasta kaikkea eteentulevaa. Itku ei katsonut päivää tai kelloaikaa, eli perinteisestä iltakoliikista ei ollut kyse. Nyt kun jätkä lähenee jo neljän kuukauden ikää, alkaa tilanne parantua. Mahaitkuja ja ilmavaivoja on vain satunnaisesti.

Helpottaaksemme vauvan oloa kokeilimme mm. seuraavia:

1. Kapalo. Hankimme lakanakapalon eli teimme ns perinteisen kapalosidonnan, josta jätkä jotenkin sai aina väännettyä itsensä irti. Sitten ostin valmiskapalon, jonka piti sopia heti vastasyntyneelle. Kangasvärkki oli niin iso, että olisin voinut piilottaa vauvan sinne, joten käyttöön kyseinen valmispala pääsi vasta reilun kuukauden ikäisestä lähtien.

2.Cuplaton-tipat, rela-d-vitamiini. Tippoja hankimme heti kotiin päästyämme, fiksailin rintakumiin cuplatonta aina kun voin, mutta tuntuu, että itku korkeintaan lisääntyi.

3. Koliikkikeinu. Huutonet tarjosi apua koliikkikeinun muodossa. Ostimme Gracon keinun. Ensimmäisenä päivänä poika rauhoittui keinuun ja jopa nukahti, sittemmin kuitenkin jouduimme toteamaan, että jos itku on alkanut ei keinusta ollut enää apua. Keinu palveli parhaiten paikkana, johon pojan saattoi hetkeksi laskea, että sai kädet vapaaksi.

4. Sitteri. Cuplattomalla kyllästetty kapaloon kääritty vauva saattoi nukahtaa sitteriin hetkeksi, tai sitten ei…

5. Kantoreppu. Ostimme sitten Manducan. Kovilla odotuksilla avasimme vehkeen ja saimme heti todeta, ettei vauva ihan vastasyntyneenä viihtynyt siinä, eikä reppua saanut kovinkaan käytännöllisesti kiinni ilman apua. Tilannetta ei helpottanut potkiva ja sätkivä huutaja tai todella kipeä sektiohaava.

6. Vyöhyketerapia. Kun poika oli 5-viikkoinen, tilasimme kotikäynnille vauvahierojan/-vyöhyketerapeutin. Poika oli aluksi ihan rauhassa, mutta kun hieronta läheni loppuaan hän hermostui ja vatsalleen kääntäminen oli ns.viimeinen pisara. Pöydällä hierottaessa saimme kylläkin jumpattua jätkän mahaa aika hyvin, jotta ilma lähti pärähtelemään pois kipuilemasta mahasta.

7. Vastikkeen vaihto. Saimme neuvolasta vinkin vaihtaa käyttämämme NAN jauhemaiseen Nutrilon Omneoon. Ainoa ongelma oli se, että kun luin Nutrilonin ohjeet alkoi epätoivo; ohjeissa käsketään keittämään vesi, jäähdyttämään sopivaksi ja sekoittamaan sitten jauhe. Ajattelimme, että tuossa vaiheessa on koko rappu hereillä, koska poika oli melko nopeasti kiihtyvä. Vauvahieroja kehotti keittämään veden ja jäähdyttyään laittaa se termospulloon sopivan lämpimänä, jolloin vastiketta on saatavilla aina kun sitä tarvitaan. Toimi!

8. Kantoliina. HALLELUJA! Repusta ei ollut iloa, sen sijaan niinkin ”moderni” keksintö, kuin kantoliina oli ratkaisu sille, että sai kädet vapaaksi ja pojan rauhoittumaan. Hän huusi kyllä jokusen hetken, mutta kun tamppasi tarpeeksi pitkään ympäri kämppää hän nukahti liinaan ja äitikin pääsi esim syömään! Jessssh!

Onkohan vielä jotakin mitä emme kokeilleet?