Onni on?

Jos joku olisi kuusi vuotta sitten sanonut, että olen onnellisimmillani mökillä keskellä metsää vauvan, miehen ja koiran kanssa olisin todennäköisesti letkauttanut tilanteeseen sopivan, mustaakin mustemman huumoritölväyksen, joka olisi tehnyt tyhjäksi kaiken euforisen tunnelman, joka ylläoleva kuvaus edes yrittää luoda. Kuusi vuotta sitten, silloin 23-vuotias insinööriopiskelija nautti suunnattomasti nokkelasta suun soittamisesta silloisille naapureille ja kelle tahansa tielleen eksyvälle, salmarin naukkailusta tenttiin lukemisen sijasta ja silloisten kurssikavereiden ylenkatsomisesta hölmön aksentin takia. Silloinen minä olisi todennäköisesti tehnyt abortin jos olisi ”nalli napsahtanut”. Kuulostaa pahalta tällä hetkellä ajateltuna, mutta noin asia olisi todennäköisesti mennyt.

Tänään taasen koen onneksi salmarin sijaan hiljaisuuden lumen keskellä ( kunnes koira kirmaa jäälle ja juoksee siksakkia pitkin poikin myllertäen tasaisen lumipeitteen). Tiedän, että koira tulee niin lumiseksi, että sulettuaan lopputulos on märempi, kuin mökin lattia kunnon vesipesun jäljiltä, mutta hurtan ilo on niin suunnatonta, ettei pieni vesivahinko haittaa.

eppu_mokilla_014.jpg

Toinen pieni onnenaiheeni on päiväsauna, jonka rentouttavampaa paikkaa en tähän hätään keksi. Nyt taas jaksaa päivän loppuun ja ehkä ensi yönkin, jos poika on yhtä levoton, kuin viime yönä.

wp_000464.jpg

wp_000463.jpg

Nyt loppuilta menee isännän kainalossa viinilasin kera takkatulta tuijottaen. Vauva nukkuu kuistilla vaunuissa sikeästi ja koira röhnää jaloissa maailman parhaimman jalanlämmittäjän olomuodossa. Vanha minä olisi ainakin kuvainnollisesti oksentanut hömppäromanttisesta tunnelmasta, mutta uusi minä pyllistää vanhalle ja nauttii elämästä välittämättä tai valittamatta mistään!

wp_000450.jpg

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä

Vuosi sitten tänä päivänä <3

Tasan vuosi sitten kuudestoista tammikuuta oli maanantai. Edellisenä iltapäivänä oli hassu tunne vatsanpohjassa; voisiko olla tärppi jo nyt!? Kävelin muina miehinä apteekkiin ja ostin raskaustestin, mutta vaikka mieleni niin kovasti tekikin tehdä testi hetinyttässäpaikalla, maltoin odottaa aamuun. Ajattelin, että tuskin vielä mitään näkyy, edes ns. haamuviivaa, koska oli vielä muutama päivä siihen suositusaikaan, jolloin raskaustesi alkaa näyttämään luotettavasti mitään. Maanantai oli aina kiireinen ja pitkä työpäivä, joten olin hereillä jo viiden aikaan, kuudelta piti lähteä jo töihin. Isännällä oli ilta -ja aamuvuoron välissä oleva vapaapäivä ja tarkoitus oli, että iltapäivällä menen kummipoikani äidin kanssa Jumboon ja isännät hakkaavat Nintendo Wiitä kummilastemme kanssa.

”Minuutti on tänään todella pitkä aika” ajattelin kun rapistelin testiä auki. No eipä tarvinut odottaa kuin parikymmentä sekuntia kun selvä risti tapitti minua tikussa. OHO! Naureskelin aikani vessassa ja vein tikun olohuoneeseen. Sutaisin meikin naamaani välillä vilkuillen tikkua epäuskoisesti ja juuri ennen töihinlähtoä menin tökkimään isäntää hereille ja pyysin olohuoneeseen. Makuuhuoneesta raahusti silmät ristissä täysin pöllämystynyt mies, jolle tuuppasin testin käteen. (Tässä vaiheessa odotin jotain ällöromanttisen leffan ällöromanttista reaktiota) Mitäpä sanoo tuleva isä tajutessaan mitä tikun risti merkitsee… ”Aa, ookoo” ja lähtee raahustamaan takaisin makuuhuoneeseen ja hetken päästä tuttu kuorsaus raikaa taas. Itse seison ”hieman” pöllämystyneenä paikoillani, ja joudun toteamaan, että johan oli maailmanhistorian viilein reaktio tuollaisen luokan uutiseen! Lähdin sitten töihin ja jätin tikun pöydälle. Parin tunnin päästä tuli puhelu, ja nyt alkoi jo tulla reaktiota. Hän oli heräillyt jokusen tunnin päästä lähdöstäni ja epäillyt nähneensä unta aamun tapahtumista ja vauvan ”ilmoittautumisesta” ja sitten kiireellä käynyt tarkistamassa pöydältä, oliko todella nähnyt unta positiivisesta raskaustestistä. Oli kuulemma joutunut tarkistamaan muutaman kerran pöydällä olleista ohjeista, että kaksi viivaa ristissä tarkoittaa todella, että vauva on tulossa.

Ne kaksi viivaa ristissä ovat nyt vuotta myöhemmin 3,5-kuinen jässikkä, joka oppi tänään kiljumaan ollessaan oikein iloinen ja tuntuu tykkäävän omasta kiljumisäänestään enemmän kuin mistään, jonka vuoksi kiljahtelut ovat olleet tänään hereilläoloajan ”se juttu”.  Vuoden naapuri -titteliä odotellessa!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Hyvä olo