Kun vuosi sitten aloin leijua tiedosta, että pääsisimme pakoon ghetossa sijaitsevasta kerrostalohelvetistä, en ihan arvannut että edelleen 58 viikkoa myöhemmin olisimme siellä edelleen. Mutta tällä kertaa loppu on konkreettisesti lähellä. Viime vuonna toivoin, että pääsisimme uuteen remontoituun kotiin pääsiäiseksi, en ilmeisesti vain muistanut täsmentää minkä vuoden pääsiäiseksi.

Viimeinen akilleen kantapää tulevassa asunnossa on ollut keittiö, joka on junnannut paikallaan viime syksystä, kunnes viikko sitten tulikin valmista! Tämän takia ensi lauanataina pakutrafiikki keskisellä uudellamaalla kasvaa hetkeksi, kun meidän konkkaronkka vaihtaa maisemaa. Maantieteellisesti emme muuta kauas, mutta henkinen ero on kuin kahdella eri mantereella.

Vanha asunto on tällä hetkellä täynnä pahvinsävyistä sisustusideaa ja teippiä on kulunut toista rullaa. Laatikoita kuskataan kahdella autolla ja huomenna aamulla olisi sitten vuorossa isojen huonekalujen roudaus pakulla uuteen kotiin. Pikku-Pätkä muistuttelee säännöllisin väliajoin olemassa olostaan ja siitä, että itse olen pääasiassa ”työnjohtaja”, ehkä roudaa juurikaan kuin kevyitä paketteja. Onneksi apukädet ovat tehokkaita!

Kyllä tästä vielä valmista tulee! 🙂