Erinäisillä keskustelufoorumeilla kuohuu keskustelu muun muassa sanavapaudesta ja kunnianloukkauksista. Jopa siinä määrin, että käsitteet tutkintapyyntö, rikosilmoitus ja boikotti viuhuvat yhtä tiuhaan kuin puhekielen alapääviittaus Stadin metrossa.

En missään mielessä hyväksy kunnianloukkauksen täyttäviä herjoja, mutta en myöskään voi kuin todeta omalta osaltani, että meitä on täällä niin monenlaista tallaajaa, ettei kaikkien kapasiteetti yksinkertaisesti riitä muuhun, kuin toisen alasajoon tyylillä, jota ei rehellisyden nimissä oikeastaan tyyliksikään voi edes sanoa, vaan paremminkin sosiaalipornoksi naamioitua epätoivoista huomionhakua. Edellä mainittu huomionhakutapa toki on joskus myös toivotun ja ei-toivotun huomion kohteiden tyyli saada tänä kaivattua eliksiiriään, mutta useimmiten ks. tyyliä harjoittaa ihminen, joka ei joko osaa ilmaista itseään ihmismäisesti tai haluaa saada maksimaalisen huomion minimaalisella sisällöllä.

Sananvapaus on nettimaailmassa avaintermi. Se mitä esimerkiksi itse kirjoitan tähän on oman sananvapauteni tuotosta ja ansiota, ja jos joku on samaa tai erimieltä, hänellä on oikeus se ilmaista ja keskustella asiasta julkisesti tai yksityisesti. Kaikki mitä kirjoitan on sellaista, jonka takana seison. On kyse sitten omasta höpötyksestäni tai sitten kommentista toisen höpinöihin.

Kunninanloukkausesta minulla on myös valitettavasti omakohtaista kokemusta parinkin eri tapauksen osalta ajalta, jolloin blogit olivat mikroskooppisessa roolissa ja huomionhakuilijat olivat irc-galleriassa ja chat-huoneissa, hetkeä myöhemmin naamakirjassa. Ilmeisesti sanomani tai tekemäni sai eräät silloiset alaiseni pimahtamaan niin pahasti, että asiasta olisi voitu mennä käräjille asti, mutta ks. organisaation sanktio-järjestelmä hoiti asian ilman, että jo muutenkin kuormitettua oikeusjärjestelmää ei tarvinut näin pienellä asialla vaivata.

Toisessa tilanteessa samassa paikassa opiskelleet henkilöt harjoittivat useamman rikosnimikkeen täyttävää viestintää, joka lähinnä kaikessa uhoamisessaan aiheutti hymyni levenemisen takapuoleni kokoiseksi joka kerran heidät tavatessani. En vaivautunut mokomien pikku ihmisten aivoitusten takia tälläkään kertaa poliisia tai oikeuslaitosta vaivaamaan, mutta annoin heidän ymmärtää, että kannattaa vastata puhelimeen, jos valtion numerosta soittavat.

Näiden tekijöiden valossa on todella vaikea ymmärtää, että jos pyllistän telkkarissa tai blogissani ja joku kirjoittaa esimerkiksi että ”ompa ruma perse, hyi kauhea millainen uuni, tai että tuosta ajaisi Ferrarin sisään” alkaisin kiukuttelemaan ja uhoamaan blogissa tai foorumissa, jossa kommentti esitetään tai huutamaan takaisin, että sullapa on vielä rumempi ja Hummerilla jäisi vielä kääntötilaakin. Itse olen sen perseeni ruutuun hoitanut, huomion syy ja seuraus on sananvapautta lain kirjaimen täyttymiseen asti.

(Kuva lainattu: http://thedailyomnivore.net/2012/02/23/free-speech-zone/ )