Pelkkää juhlaa?

Suomen 95-vuotispäivänä meidän pikkumies keksi miten nukutaan yö heräämättä syömään, äiti kiittää mikäli tämä on ihan pysyvä muutos! Vauva on ollut nukkumisen osalta melko helppo, mutta hereilläolo on verottanut senkin edestä. Syntymästä asti kitarisat vilkkuen on huudettu päivät pitkät; nälkä on vaivannut erityisesti laitoksella ja sitten seurasi mahavaivat, joihin löytyi 2 helpottavaa elementtiä. 1, uusi vastike, koska poika on alusta lähtien ollut 50/50-imetyksellä ( vaikka toisin väitetään, maito ei yksinkertaisesti riitä) ja 2, kantoliina. Kun pahimmat kouristukset huudattuvat meidän hukkapätkää kiedottiin hänet tiukasti isään tai äitiin kiinni ja tanssahdeltiin ja ravattiin pitkin kotia kunnes helpotti ja uni tuli.

Sinällään harmittaa, että ehdittiin ostaa kalliit koliikkikeinut, valmiskapalot (todella huono tuote) ja cuplattomat, kun ratkaisu oli niinkin moderni kapine, kuin kantoliina. Mutta onneksi löytyi helpotus ja pieni mies alkaa olla jo sellainen vauva, jollaisesta olen kuullut puhuttavan; naurava ja hyväntuulinen jokeltelija, joka nukkuu hyvin.

Lauantaina isä pitää varpajaiset. Ollaan pojan kanssa kahden. Onneksi ei ole eka kerta kahden, onhan iskä käynyt jo ulkomaillakin parin päivän ajan. Silti ilmassa on pientä jännitystä; ei koskaan tiedä millainen ilta tulee, itketäänkö vai nauretaanko.