Perverssiä pohdintaa mahdollisesta oppimisesta

Tänään Pätkä täyttää tasan 5kk. Se ei ole onneksi vielä paljon, eli töihinpaluulla ei ole kiire. Ei sillä, en aio tänä vuonna palatakaan ja ensi vuoden alkukin riippuu noin tuhannesta muuttujasta. Nyt mieleen on hiipinyt kumma ajatus. Päätin valmistuttuani, etten enää ikuna-koskaan-nevö-evö mene kouluun. Omalle alalleni ei suoraan ole enää ylempää tutkintoa, mutta hieman soveltaen sellainen löytyy, tutkintonimike DI. Opiskelu tulisi ajankohtaiseksi vasta jonkun vuoden päästä, kunhan muuttujat on koettu ja katsottu, riippunee mitä lie ensi vuosi esimerkiksi voisikaan tuoda tullessaan 😉 kenties kakkospätkän?

Vaikka aikaa edes teoreettiseen opiskeluvapaan alkuun onkin vuosia, aloin miettiä että pärjäänkö, koska olen aivan umpisurkea matematiikkaa edes sivuavissa aineissa, joka lienee suurin syy siihen, miksi en ole ylipäätään aiemmin edes pohtinut mahdollisuutta palata koulun kovalle penkille.

Joutuisin siis opiskelemaan matematiikkaa kertaavana ja täydentävänä jopa jokusen vuoden ennen kuin voin edes miettiä DI-opintoja, mutta vain 2 vuotta koulua ja hieno kirjainyhdistelmä houkuttaa silti kummallisen paljon…Nykyinen koulutukseni korvaa DI-opinnot kandivaiheeseen, joten maisteriopinnot olisi ”vain” tehtävänä. Jääkööt vielä ajatushautomoon jatko-opintoaatteet, mutta en kuka ties kuka ties, ehkä joskus :).