Rakas uusi harrastukseni, kyyläys
Asumme ison parkkipaikan läheisyydessä ja kadulla, josta käännytään pihaamme on molemminpuolinen pysäköinti ja katu päivittäin täynnä. Töissä ollessani paheksuin kotiintullessani autoja, jotka ovat kieltoalueella ja tukkivat osin sisäänajon taloyhtiön parkkipaikalle. Vanhempainvapaalle jäädessäni huomasin huomaamattani aloittaneeni uuden harrastuksen; ikkunakyyläyksen!
Kun kaupungin Parkkeeraus-Birgitit ovat autollaan suhauttaneet talomme ohi, löytyy parkkisväylän tukkivien törkimysten laseista pysäköintivirhemaksulaput, kansankielellä parkkisakot. Harva voi olla huomaamatta molemmin puolin sisäänajoa olevia kieltokylttejä tai keltaista piennarta jättäessään autonsa kieltoalueelle. Tie on kaikipuolin ahdas ja 90 asteen käännös yhden kaistan tilassa on temppu, joka on aiheuttanut monta vaaratilannetta, kun väärinlaitetun auton takaa ei ole näkynyt jo tiellä olevaa liikennettä ennen sekaanmenoa. Läheltä piti -tilanteita on päivittäin toisten autojen ja pyöräilijöiden ajaessa tietämättään, että parkkikselta kääntyy joku tielle käytännössä sokkona.
Tästä syystä saan kiksejä siitä, että kyylään ikkunasta ihmisten reaktioita heidän palatessaan autolleen ja bongatessaan lapun ikkunasta. Moni alkaa valokuvaamaan autoaan ilmeisesti tajuamatta, ettei se kännykameran salama siirrä sitä pysäköintikieltokylttiä senttiäkään autosta kauemmas, mutta aina saa toki yrittää. Toinen joukko on sakosta raivostuvat, nääs se ratin hakkaaminen on ilmeisen terapeuttista?! Sitten on vielä kolmas, kaikista pelottavin joukko eli tyypit, jotka eivät ilmeisesti edes huomaa sakkolappua lasissaan, vaan lähtevät ajelemaan lappu läpättäen tuulessa lasia vasten. Olisikohan syytä tarkistaa joko asenne liikenteeseen tai näkökyky?
Juu myönnetään, ei mulla ole elämää 😀 mutta osaan sentään perusliikennemerkit! Ehhehe.