Tarinoita kerrostalosta vol 1, ei herkille
Mitä pahaa on ihmislapsi tehnyt, että on saanut sellaiset k**ipäänaapurit, kuin meillä? Okei, 70-luvun elementtikerrostalohelvettiin muutettaessa tiedostimme, ettei äänieristys ehkä ole talon tai alueen vahvimpia puolia, mutta silti neljän asumisvuodenkin jälkeen armaat naapurimme, nuo omaa napaansa tuijottavat ameebat ja kaupunkimme sosiaalitoimen perusasiakkaan läpileikkausta edustavat kunkut, jaksavat yllättää. Negatiivisesti.
Työnteko on osan mielestä tosi huono homma, se näes estää kokopäiväisen dokaamisen. Onneksi töistä (jos niitä on) pääsee kuitenkin pois hyvissä ajoin, jotta ehtii sihauttaa Koffin ennen iltapäiväkolmen uutisia. Neljään mennessä huudetaankin jo vaimolle v***n h****aa. Tätä iloa jatkuu iltaan. Jos Koffilaisilta on juoma loppu tai tulee ns lepovaihe, saan piristykseksi kuunnella yläkerran norsua, joka marssii pitkin kämppäänsä vuorokaudenaikaan katsomatta suorastaan maanisella tamppausrytmillä. Tiedän, että vauvamme 6 viikkoa kestänyt päivähuuto kuului hänelle todella hyvin, mutta ottaen huomioon hänen suunnastaan kuuluneen, neljän vuoden aikana tulleen yleisälämölön en ole itkun mahdollisesta häiritsevyydestä edes pahoillani. Välillä näin päin.
Jos maaninen marssikapteeni on asioilla ja Koffilainen sammuneena tai töissä, on vielä pari ihanuutta tarjolla; viereisen rapun jumpparimamma vuokraa venyttelyjään varten asuntomme alapuolella sijaitsevaa kerhohuonetta, jota jumppiensa ulkopuolella käyttää mitä ilmeisimmin toisena olohuoneenaan. Hän harrastaa liikunnan lisäksi karaokea, mutta koska emme voi olla hyviä kaikessa, rouvan ulvominen muistuttaa valitettavasti lähinnä rituaaliteurastusta. Whitney Houston nousi lähes haudastaan naapurin 2-tuntisen ”I will always love you” -matinean aikana.
Kun jumpat ja laulut ovat vaihtelevalla menestyksellä hoidettu, tilan valtaavat karaokeruusun jälkikasvu. Kukaan ei ilmeisesti ole kyseiselle perheelle kertonut, ettei kerrostalon sisätilojen äänieristys ole ihan samalla tasolla kuin palloiluhallien, koska jantterit pelaavat sisällä sählyä asiaankuuluvilla maalituuletuksilla kun pallo kopsahtaa esim ikkunaan (on muuten metkaa miten luja ääni mokomasta reikäpallosta lähtee kun sen paukauttaa tyhjässä tilassa ikkunaan, seinään tai patteriin) . Turha kai mainita, ettei poistumiskehoitusta oteta kuuleviin korviin eikä isännöitsijä näe asiassa ongelmaa, jumppamamma maksaa ilmeisen rajattomasta käyttö- ja häirintäoikeudestaan kuitenkin satasen kuussa….
Tervetuloa kerrostaloon, itse sanon näkemiin.