BACK TO MY FAV PLACE

img_3751_0.jpg

Mitkä ihmeen avaruussukkulat? Ja sukelluspukuja? Ei sentään. Kuvien laitteet liittyvät täysin kehoomme.

HYPOXI sai alkunsa vuonna 1983, jolloin ensimmäinen tavallinen urheilustudio perustettiin ainoastaan naisille Salzburgiin. HYPOXIn keksijä oli australialainen Dr. Norbert Egger, urheilun tiedemies. Ensimmäinen HYPOXI-menetelmä tuli käyttöön vuonna 1998 Itävallassa. HYPOXIn idea lähti liikkeelle siitä, kun haluttiin saada nopeita tuloksia ongelma-alueilla polttaen samalla rasvaa ja kiihdyttäen aineenvaihduntaa. HYPOXIsta tuli ensimmäinen luonnollinen menetelmä, jolla pystytäänkin kohdistamaan rasvanpoltto juuri tietyille ongelma-alueille. HYPOXIn laitteissa toimii ilmanpainesysteemi, jolla päästään parantamaan verenkiertoa ongelma-alueilla ja samalla polttaen rasvaa muokkaamalla kehoa. Jopa neljän viikon säännöllisen HYPOXI-jakson jälkeen (n. 3 krt viikossa) on tuottanut tuloksia niin miehillä kuin naisillakin. Ongelmakohtien ympärysmitan on näkyvästi huomattu laskevan ja aineenvaihdunnan parantuneen.

 

img_3747_0.jpg

HYPOXI ei kuitenkaan ole kehitetty ainoastaan rasvanpolttoa varten, vaan sitä käyttävät urheilusuoritisten parantamista ja palautumista varten useat maailmanluokan kilpaurheilijat, kuten nyrkkeilijä Elina Gustafsson, maastopyöräilijä Henri Ojala ja jääkiekkoilija Ville Uusitalo. HYPOXI sopii erinomaisesti pitkän matkan juoksijoille ja pyöräilijöille, jotka esimerkiksi harjoittelevat juoksu- tai pyöräilytapahtumaa varten. HYPOXIa käyttävät myös jalkapalloilijat, jotka hyödyntävät laitteita palautumiseen välittömästi pelien jälkeen. Palautumisessa käytetään S-120 -laitetta (kuva yläpuolella), jossa ilmanpaine vaihtelee ali- ja yläpaineen tavoin. Alipaine eli vakuumihoito parantaa verenkiertoa iho- ja rasvakudoksissa ja hapen sekä ravinnon kulkeutumista kudoksiin. Yläpaineella parannetaan veren ja nesteiden palautumista rasvakudoksista ja aktivoi lymfakiertoa. Laitteessa poljetaan 30 minuuttia matalalla sykkeellä, noin 60.75 kierrosta minuutissa. Tämä harjoitus parantaa lihasten rasvanpolttoa alavartalon ongelma-alueilla. Laitetta käytetään myös kuntoutukseen, mikä onkin kolmas HYPOXIn käyttökohde. Urheilijoille HYPOXI on todettu olevan hyödyksi nimenomaan poistaen elimistöstä maitohappoja, tehostaen imusuonten toimintaa ja tasapainottaen elimistön sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa.

Ensimmäisessä kuvassa oikealla oleva sukkulan näköinen laite on myös rasvanpolttoa varten, mutta siinä poljetaan makuuasennossa ja laitteessa käytetään enemmän alipainevaihteluita saavuttaen paremman rasvanpolton. Laite sopii henkilöille, joilla syke nousee helpommin korkealle ja vähentää samalla turvotusta. Urheilijoilla kuitenkin palautumiseen käytetään sekä HYPOXI-S120 -laitetta että HDC-laitetta, jossa maataan sukelluspuvun näköisissä vetimissä.

img_3736_0.jpg

img_3740_0.jpg

Yllä oleva laite jäi ehdottomasti lemppariksi, sillä se oli niin rentouttavaa. Puvun puettua päälle 400 ilmakuplaa aktivoituvat ja näin stimuloivat ihon pintaverenkiertoa, poistavat nesteitä ja kuona-aineita sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Laitteessa maataan 20 minuuttia. Puku kiristyy melko kireälle, mutta on täysin kivuton. Kun 400 ilmakulpaa supistuvat, ne tuntuvat selkeästi ympäri kehoa ja kuuluu kuin merenalaisen kuplimisen ääni. Laite toimii myös ali- ja yläpainevaihteluiden tavoin. Ihosta saadaan säännöllisten hoitokertojen jälkeen kiinteämpi ja kauniimpi. Urheilijoiden palautumiseen käytetään ensin tätä laitetta ja lopuksi yllä mainittua pyöräilylaitetta.

Jos jäi hieman ennakkoluuloinen tai epäselvä käsitys laitteista tai jostakin muusta asiasta, täältä löydät tutkimustuloksia.

HYPOXI-hoitoa kokeilin siis ensimmäistä kertaa ilmaisen konsultaation yhteydessä. Hoito oli keskiviikkona ja torstaina olo oli melkein samanlainen kuin keskiviikko aamunakin. Toki hoitoa tulisi tehdä nimenomaan säännöllisesti tulosten ja fiiliksen tunnistamisen saavuttamiseksi. HYPOXI vaikuttaakin siis edelliseen tehtyyn treeniin, ei edellisen viikon jokaiseen yksittäiseen treeniin. Torstaina näytin Satulle Wasa Sports Club -salin, joka on siis otsikon mukaisesti lempipaikkani. Oli samalla haikeaa mutta ihan mahtavaa päästä käymään siellä kesän aikana, jolloin en kyseisellä paikkakunnalla asustele ennen syksyä. Vedin meille ensin LesMillssin SPRINT -ohjelman ja tämän jälkeen teimme omat treenit pakaroille ja jaloille ja lopuksi oman circuitin keskivartalon lihaksille. Lopuksi oli ihanaa roikutella itseään ja taivutella kehoa eri suuntiin.

img_3758_0.jpg

Satu roikkumassa

img_3759.jpg

Minä roikkumassa… naurettiin varmaan puoli tuntia tälle kuvalle 😀

img_3764.jpg

img_3766.jpg-_0.jpg

 

Tänään palasin takaisin arkeen eli työn pariin. Ensi viikko on todella jännittävä puolimaratoniin valmistautumisen merkeissä. Ilmoittautuminen on siis check, vaikka en ole läheskään samalla aaltopituudella polven kanssa. Jää siis nähtäväksi miten kisapäivä sujuu, mutta tajusin, että todennäköisesti tulen katumaan lähtemistä jättämistä enemmän, kuin kisaan osallistumista ja sen keskeyttämistä kivun ilmetessä.

Tsemppihalit myös kaikille tätä lukeville, joilla on parasta aikaa jokin projekti, työ tai mikä tahansa muu asia meneillään, johon tarvitaan paljon voimia. 🙂

– Jenni

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

WILD TO RUN WITH

IMG_3535.JPG

 

Tässä olen onnellisimmillani. Tai sitten en. En kirjoita, en aio edes kuvata sanoilla tuota tunnetta. Seison valokeilassa ja kuuntelen vain kehoa, odotan, odotan, odotan… Pahinta on tajuta, että koko puolen vuoden aikana oon saavuttanut optimaalisimman tason, mutta samaan aikaan oon kohdannut optimaalisimman romahduksen. Jokin pieni osa kehoa ottaa nyt vastaan, ja se jarruttaa mua -lähes kaikessa. Psyykkeessä. En halua edes antaa anteeksi, koska tää ärsyttää ja on epäreilua.

Jotta asia avautuisi paremmin, kyse on siis juoksemisesta ja oikeasta jalasta. Ne ei nyt enää tunnu olevan se sama yhtä hyvä kombo kuin aikaisemmin, nimittäin riskinä on että oon joutunut juoksijan polven armoille. IT-jänne on jumittunut, polven ulkosyrjä sekä polvitaive huutavat jo kahden juostun kilometrin kuluttua niin kovasti, että juokseminen täytyy välittömästi lopettaa ja tämän jälkeen myös kävely on tuskallista. Tuon tuskan jälkeen sama kipu kestää loppupäivän, nykyään jopa jo seuraavaan päivään asti. Jumitus lähtee siis jo lonkasta asti, ja epätasapainoa voisin kuvailla niin että esimerkiksi nilkka on jumissa, sääri on ”löysä” ja taas polven alue erittäin kireä. Mun vasemmasta jalasta ammattilainen onkin sanonut, että se on täysin oiva mallikappale kun taas verrataan oikeaan. Nyt käsillä on vain rutka kaupalla kehonhuoltoa ihan ääripäästä, kaikki mahdolliset kuntoutukset sekä kotihoidot mitä vain voi tehdä tälle vaivalle. Ja ei tässä vielä kaikki. Mulla olisi siis edessä elämäni toinen puoli maraton juostavana noin kolmen viikon kuluttua. Olenko panostanut siihen? No totta hitossa. Olenko kehittynyt viime kesän juoksusta? No totta hitossa. Olenko satsannut aikaa, vaivaa, henkistä ja fyysistä jaksamista sekä uhrannut koko kehoni tuota päivää varten? No totta hitossa. Asia kun nyt vain ei ole enää niin yksinkertainen, muutamana kertana jopa kisojen välistä jättäminen on tullut mieleen, mutta en halua vielä uskoa siihen.

IMG_3505.JPG

Onneksi on kuitenkin lohdullisia asioita, kuten se, että voi hyppiä, pomppia, loikkia, sprintata ja pyöräillä sekä voimistella niin paljon kuin sielu sietää. Minkään näiden edellä mainittujen asioiden yhteydessä polvi ei siis kenkkuile laisinkaan (ellen ole sitä jo aikaisemmin rasittanut juoksemisen yhteydessä). Toki esimerkiksi bodyattackissa pitkissä juoksubiiseissä olen huomannut nyt äskettäin, että vaiva saattaa ilmetä… Vaiva esiintyi ihan ensimmäisen kerran joulun 2015 jälkeen tavallisella juoksulenkillä. Sen jälkeen tammikuussa vaivaa esiintyi ihan koulun penkillä istuessakin. Yhtäkkiä tammikuun jälkeen toukokuuhun asti vaivaa ei esiintynyt ei sitten kertaakaan, vaikka tein kaikkea mahdollista! Kävin pariin otteeseen 15 kilometrin juoksuilla, eikä yhtään mitään. Nyt kesää kohti vaiva ilmeni yhtäkkiä uudestaan ja säikähdin totaalisesti.

20160611_185800.jpg

Mäkitreeniä pitkästä aikaa (mikä meni myös pilalle polven takia)!

20160426_160643.jpg

2016-05-29 05.31.46 1.jpg

20160607_121920.jpg

12107193_10204957298931848_1336495530651790240_n.jpg

Yllä oleva kuva keväältä, yksi aivan super huippu päivä jolloin olin elämässäni onnellisimmillani. Päivään sisältyi aamulla tunnin bootcamp, iltapäivällä puolen tunnin sprint (hiit-treeni pyörällä) ja loppuveryttelyksi bodyattack. Tuo tunne on parasta koko maailmassa.

 

20160628_170429.jpg

Jotta tämä kirjoitus ei jäisi niin surumieliseksi, haluan vain sanoa kaikille tätä tekstiä lukeville, että ole kiitollinen kaikista hetkistä. Ole kiitollinen siitä, mihin kykenet ja pystyt. Jos urheilet, ole kiitollinen varsinkin kehollesi ja kaikille pienille asioille, jotka saavat hymysi huulille ja tekevät treenaamisestasi sen mitä se sinulle on. Kun koittaa aika, että jotain viedään sinulta pois, olisi halunnut vain nauttia vielä, vieläkin enemmän.

Lupaan kirjoittaa itseäni kiinnostavista ja ajankohtaisista asioista ja oivalluksista tänne mahdollisimman pian! Saatan lisäillä myös kesäisiä reseptejä jatkossa. 🙂

– Jenni

Hyvinvointi Liikunta Mieli Syvällistä