Olen siinä tilanteessa, että haluan siivota ja uudelleen järjestää elämääni, sekä henkisesti, että fyysisesti. 

Kahden pikkulapsen työssäkäyvänä äitinä, on itsestäni huolehtiminen jäänyt vähiin. Samoin kodin ilmeestä on huolehdittu – vähän vasemmalla kädellä. Samaan aikaan kun omat voimat hupenevat, lapset imevät yhä enenevissä määrin vaikutteita vanhempiensa olemuksesta ja tavasta hoitaa itseään ja asioita. Samaan aikaan, kun itse tasapainoilen työn ja perheen välillä, mieheni ollessa kotona hoitamassa lapsia, ystäväni ovat poikkeuksetta nousseet hyväpalkkaisiin asemiin omilla työpaikoillaan. Olen iloinen heidän puolestaan, mutta olen itse alkanut saada käytettyjen vaatteiden ja lelujen apupaketteja heiltä, ei tässä mitään, mutta kun yhdestä pussista tuli vastaan käytettyjä naisten alushousuja on aika ryhdistäytyä, ja tehdä myös ulkoisesti selväksi, että pärjäämme kyllä ihan hyvin.

Onkin ryhtiliikkeen aika, ja aloitin sen viime viikolla siivoamalla huonokuntoiset ja epäsopivat vaatteet pois. Järkytyin kun näin jäljelle jäävät vaatteet, kolme paitapuseroa, yhden t-paidan, kahdet farkut ja muutaman neuleen. Näin vähän! Toisaalta juuri näillä olen pärjännyt työhönpaluuni jälkeen, joten olisi naurettavaa ja valheellista säilyttää muuta. Otin kuitenkin vähän hämmentyneenä ja nolona tuon kuvan. Ei mikään ihme, että minusta ollaan huolestuneita.

Tarkoitukseni on kevään aikana siivota KonMari tyylisesti koko asuntomme. Ja sitten… uutta elämää kohti.