Unelmatyylini sisustuksessa, ja riita ystävän kanssa

Ystäväni suuttui, kun kerroin ettemme nyt tarvitse lahjoituksia. Hän olisi halunnut tuoda meille useamman pussin vanhoja vaatteitaan, sekä sohvan, johon lapsensa olivat kuulakärkikynällä piirtäneet. Välillä tuntuu, että tavaraa tuodaan meille vain, koska kaatopaikalle vieminen maksaa, vaikka varmasti ystäväni tarkoittavat lahjoituksillaan hyvää. Olen kuulemma kiittämätön, vaikka en ole mitään pyytänyt ja minulla on itselläni ihan hyvin varaa ostaa toivomiani asioita ja toteuttaa vihdoinkin omaa tyyliäni. Hänen purkauksensa jälkeen, oli todella hölmö olo muutaman päivän ajan, siitä radiohiljaisuus.

Mutta nyt mieluisaan sisustustyyliini. Katsokaa näitä kuvia, ne puhuvat puolestaan! Hallittu tavaramäärä, kauniit ja kestävät kalusteet. Kaunis muotojen moninaisuus ja harmooniset sävyt huonekaluissa. En ole ikinä ollut minimalismin tai valkoisen sisustuksen ystävä ja liiallinen romantiikka saa minut yökkäämään. Haluan kunnon materiaaleista huolella valmistettuja, kestäviä kalusteita, kulkevat mukanani loppuelämän kodit läpi.

Nämä kuvat pakottavat minut kierrokselle sisustus- ja antiikkiliikkeisiin. 

Siivousurakkani puolesta laitan paljon tavaraa kiertoon ja koska olemme ostaneet omakotitalon, jossa noin sata neliötä aiempaa enemmän tilaa, tulee hankintojen määrä ja tavaran vaihtuvuus lähivuosina olemaan melkoinen.

Vinkkejä hyvistä sisustus- ja antiikkiliikkeistä kaivataan.

ba039932ec0a805d44616a9b24ca05b7.jpg

 

c37591d3cf72aebb884c93450ee3ed4a.jpg

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe

Offline-tila ja kosketuksen taika

Ensimmäinen suuri muutos tavoissani ja tottumuksissani on offline-tila. Ennen saaton räplätä kännykkää samalla kun leikin lasten kanssa. (Nyt tuntuu syylliseltä edes tunnustaa tätä.) Nyt keskityn vain yhteen asiaan kotona ollessani, eli lapsiin ja mieheeni. Yhteydenpito ystäviin ja blogin pitäminen, sekä kaikenlainen sometus ja nettiselailu hoituu työmatkani aikana junassa, ja tärkeämmät asiat työpaikalla kahvi ja lounastauoilla. Toki ystäviä tavataan vapaa-ajalla, mutta en oikeastaan lue tapaamisia ja yhdessä asioiden tekemistä tähän.

Lasten nukahdettua, selaan vielä nopeasti viestit ja puhelut. Pidän puhelinta kotona äänettömällä. Koko känny menee kiinni viimeistään kello yhdeksältä illalla, ettei se haittaa muutenkin vähäistä yöuntani. Imetän vielä öisin nuorimmaistani, mutta sen mitä nukun, olen nukkunut parempaa unta.

Toinen tietoinen asian jonka olen käytöksessäni muuttanut, on kosketus. Toki olen pitänyt lapsiani sylissä ja hellinyt heitä, mutta nyt vielä enemmän. Samoin kosketan vielä enemmän, myös miestäni ja ystäviäni, ihan arkisen päivän kuluessa, ohimennen. Pieni kosketus istuvan olkapäälle, miehelle ja lapsille pieni silitys ohikulkiessani. Pieniä asioita, mutta tärkeitä uudenlaisen yhteyden luomiseen. Muutamassa päivässä olen huomannut pienen eron koko perheen tunnetilassa, kaikki tuntuvat oudon rauhallisilta. Uhmaiän kiukkua tai pikkuisen itkeskelyä on selvästi ollut vähemmän. Suurin ero on kuitenkin omassa voinnissani, offline-tilan aloittamisen jälkeen aikaa on yllättävän paljon enemmän käytössä ja pienet tyhjät hetket tuntuvat suloisilta, mieleni on rauhoittunut. Niin paljon enemmän näkee kun nostaa katseen kännykästä.

e97944e8ec9a8524ef9899432285cb7c.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli