Annoin itselleni luvan

Monta vuotta tiesin, että lapsi ei ole vielä tulossa. Pystyin varaamaan lomamatkoja, sanomaan sukulaisille että eivät odota pariin vuoteen vielä perheenlisäystä sekä keskittymään uraan ja ystäviin. Vasta nyt, viimeisten kuukausien aikana, on odotus alkanut tiivistyä. Hakemus on lähetetty kohdemaahan ja puhelin voi periaatteessa soida milloin vain. Tai olla soimatta.

Tähän asti olen suhtautunut koko asiaan aika rauhallisesti, välillä pohtinut olenko ollenkaan tosissani. Nyt se ei enää onnistu.

Osittain kyseessä on varmasti ihan oma päätös – haluan odottaa. Haluan olla kärsimätön. Haluan uppoutua ajatukseen lapsesta ja äitiydestä. Aivan kuten raskaana olevat äiditkin saavat olla.

Elämääni ei tarvitse mahtua muuta kuin tulevaisuuden järjestelyitä, valtavaa tiedonhankintaa, internettiin uppoutumista ja itkukohtauksia. Minulla on tähän lupa. Olen odottava äiti.