Hitaasti se taas pyörii

Näin ne vuodet kuluvat.

Palveluntarjoaja lähettää jokavuotisen laskun. Arkipäivä seuraa toista. Lomapäivien sijainnilla pitää pelata työpaikalla ja puolison kanssa kalenteritetristä.  Kesälomasuunnitelmien aika alkaa olla jo. Puhelin on ihan yhtä hiljainen kuin se on ollut tähänkin asti.

Mitäköhän tulen kaipaamaan näistä päivistä, kuukausista ja vuosista jälkikäteen. Hiljainen koti, lukurauha, ystävien kanssa vietetyt ex tempore-illat, mahdollisuus lähteä reissuun kun siltä tuntuu, hyvin nukutut yöt?

Toisaalta onneksi minulla ei ole taipumusta haikailla mennyttä. Elämässä erilaiset kaudet seuraavat toisiaan, jos nykyinen ei ole mieluinen, pitää seuraavasta tehdä parempi.

En voi uskoa kirjoittavani näin, mutta: olen sittenkin tyytyväinen siitä, että olemme joutuneet odottamaan lasta vähän pidempään kuin aluksi toivoin. Minulla on ollut aikaa miettiä mitä asioita arvostan elämässäni ja mitä siitä haluan säilyttää lapsen tullessa. Olen myös ymmärtänyt, että osa odotuksistani (enimmäkseen itseäni kohtaan) lapsiperheenä elämisestä on ollut mahdollisesi turhia ja liian tiukkoja. Katsotaan nyt minkälainen tyyppi sieltä tulee ja tehdään niitä periaatepäätöksiä sitten. Kaiken ei onneksi tarvitse muuttua.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *