Päiväunia

Aamulla matkalla töihin käyn läpi koko tulevan päivän. Mietin miltä tuntuu saada puhelimitse tieto lapsesta kesken palaverin, matkalla seminaariin, sopimusneuvotteluissa, kahvitauolla, kotimatkalla.

Jännitän mahdollista reaktiotani. Osaanko ollenkaan puhua puhelimeen kun tuttu numero soittaa, itkenkö holtittomasti, ymmärränkö puhetta lainkaan. Missä järjestyksessä sukulaisille ja ystäville kerrotaan. Kenelle on tärkeintä kuulla asiasta ensin. Miten siitä kerrotaan. Saammeko heti sähköpostilla kuvia vai pitääkö niitä odotella postitse.

Joka päivä mietin miksi juuri se päivä olisi erityinen kun lapsen kanssa käydään myöhemmin läpi tarinaa hänen matkastaan perheemme jäseneksi. Adoptiokuukausi, lapsen oikeuksien päivä, Suomen pääsy jalkapallon EM-kisoihin, joka päivä jotain erityistä tapahtuu. Joka päivä on hyvä päivä kuulla lapsesta ensimmäistä kertaa.

Monet ovat sanoneet puhelun tulleen kun sitä vähiten odottaa. Sellaisia hetkiä ei minun arkeeni mahdu.