Aallokkoa

Selvästi alkaa näyttää siltä, että odotuksessa ollaan siirtymässä taas siihen hankalaan kohtaan, jossa jännitys on niin suurta ettei oikein voi tehdä muuta kuin odottaa. Aivoissa pyörii vain tuleva lapsi ja arvio siitä hetkestä jolloin tieto tulee. Toive siitä että se olisi tänään.

Aina välillä töissä on kiire, omassa elämässä tapahtuu jotain kiinnostavaa tai aikaavievää, ystäviä tulee nähtyä enemmän jne. Silloin odotuksen voi lykätä ainakin pariksi tunniksi kerrallaan taustalle ja keskittyä muihin asioihin. Kriisit työpaikalla tuntuvat ihanilta, saa keskittyä johonkin muuhun.

Kun näitä häiriötekijöitä ei ole käynnissä tai edessä, ei voi muuta kuin odottaa. Tuijottaa puhelinta ja odottaa. Ehkä täältä aallonpohjasta pitää pyrkiä itse ylös kun sitä puhelua ei kuulu. Remontointiprojekti, painonnostoharrastus,koiranpentu? Mikä vaan harhautus käy.