Miltä kotonani näyttää ensi vuonna

Koitan kuvitella elämää lapsiperheenä.

En vaan onnistu.

Perheeseemme tulee kuulumaan joku kolmas tyyppi. Mutta minkälainen! Onko hän jatkuvasti äänessä, leikkiikö hän hiljaa itsekseen lastenhuoneessa, ovatko hänen leikkinsä mielikuvituskaverin kanssa pelaamista vai onko hänellä kaveriporukka jonka kanssa juostaan lähimetsissä ja puistoissa?

Jos meille tulisi biologinen lapsi, voisin luultavasti kuvitella vastauksen näihin kysymyksiin helpommin. En välttämättä osuisi oikeaan, mutta en olisi näin ymmälläni. Mieheni on aika ujo ja lapsena hän leikki rauhallisesti itsekseen. Edelleenkin hän saattaa vajota tuntikausiksi johonkin puuhaan. Minä taas temmelsin ulkona ja olin aina menossa naapuruston lasten kanssa. Aikuisena minulla pitää olla jatkuvasti jotain tekemistä. On helppo kuvitella, että lapsemme persoona seuraisi jommankumman jalanjäljissä. Mutta hänen mukanaan tuleekin geenejä ja tapoja ja malleja, joista minulla ei ole aavistustakaan, enkä mitenkään osaa kuvitella niitä.

Mitään toiveita tai vaatimuksia minulla ei lapsen suhteen ole. Vain suuri, malttamaton kiinnostus.