Meillä ei ole luultavasti mahdollisuutta toisen lapsen adoptoimiseen (jos nyt tämä yksikään onnistuu) koska prosessi vie nykyään useamman vuoden ja me vanhenemme joka päivä. Tämän vuoksi olen ajatellut että aina pysymme kolmen hengen perheenä. Tänään kuitenkin tajusin, että jos saa lapsen, on mahdollista myös saada lapsenlapsia. Parin vuosikymmenen päästä meidän perheessämme voikin olla monta ihmistä. Mindblowing!

Näin myös kauppakeskuksessa pienen  vauvan isänsä kantamassa istuimessa. Kotona googlasin miltä puolivuotias ja 10 kuukauden ikäinen lapsi näyttää.

Päivät kuluvat nopeasti. Illat valuvat hitaasti.

Odotusaika on ollut hyvin inhimillinen jos sitä vertaa biologisen lapsen yrittämiseen.

Minä olen ollut helpottunut kuukautisten alkaessa, en ole joutunut kokemaan surua kerran kuukaudessa.

Prosessin takkuillessa olen käynyt läpi pohdintaa siitä, onko vika minussa, onko minusta äidiksi, mutta en ole ollut biologiani tai jonkun toisen biologian armoilla.  Kukaan ei udellut minulta liikoja, vartalooni ei kukaan koskenut ja sain itse vaikuttaa siihen mitä minusta selvityksiin kirjattiin.

Ne jotka joutuvat käymään läpi molemmat prosessit saavat ihailuni sitkeydestään. Heidän lapsensa ovat totisesti odotettuja.