Adoptiomatematiikkaa

Kuinka monta lapsiesitystä syksyllä tulee, jos keväällä niitä on tullut tuplasti viime vuoteen verrattuna?

Jos vuosina 2015-2017 lapsiesityksiä on tullut syyskuussa x määrä, kuinka monta lapsiesitystä voi odottaa tulevaksi 2019 syyskuussa?

Jos 1/5 odottajista on odottanut lapsiesitystä kaksi vuotta, millä todennäköisyydellä meidän puhelimemme soi tänä vuonna?

Jos saapuneet lapset ovat tänä vuonna olleet x vuoden ikäisiä, kuinka todennäköisesti meidän lapsemme on nyt y vuotta.

Jos Ruotsiin on tullut x määrä lapsiesityksiä tässä kuussa, tuleeko ensi kuussa Suomeen yhtä monta?

Jos puhelu normaalisti tulee perjantaisin illalla, millä todennäköisyydellä voin odottaa että oma puhelimeni soi än-yy-tee-NYT?

Ymmärrän kyllä, että kaikki nämä pohdinnat ovat turhia. Mikään matemaattinen kaava ei saa puhelinta soimaan. Minä en voi vaikuttaa omalla toiminnallani (paitsi negatiivisesti) ajoitukseen. Voin vaan varautua ja valmistautua, ja sekin taitaa olla lopulta mahdotonta. Jotain on kuitenkin tehtävä.

Niinpä minä laskeskelen todennäköisyyksiä.

Ja pidän puhelimeni täyteen ladattuna.

Perhe Ajattelin tänään

Maltti on valttia

Googlailin englanninkielisiä synonyymejä kärsimätön-sanalle. Unwilling to wait. Kärsimätön.

Mutta enhän minä ole! Kärsin koko ajan.

Ja tahdon odottaa. Niin kauan kuin on pakko.

Kai tämä on tahdon asia. Jatkuvaa pientä ponnistelua kunnes välillä tipahtaa hetkeksi onnelliseen piittaamattomuuden tilaan. Hukkuu televisiosarjoihin, pikkujoulusuunnitelmiin ja työasioihin. Unohtaa muutamaksi minuutiksi, että jossain on ehkä jo pieni lapsi jolla ei ole perhettä. Joka päivä yhden päivän vanhempana. Pärjäämässä itsekseen lastenkodin sängyssä. Oppimassa että elämässä pärjätään itse.

Perhe Ajattelin tänään