Epävarmuus on ainoa mitä nyt on.

Oma etuoikeutettu asema ennen pandemiaa on tullut hyvin selväksi nyt kun me eurooppalaiset emme enää olekaan maailmalla haluttuja vieraita ja kun työpaikat ja tulonlähteet katoavat alta kuin maanvyörymässä.

Adoptio-odottajat ovat tottuneet muuttuviin tilanteisiin ja monet pitävät lapsen saamista epävarmana siihen hetkeen asti kun tuomari kopauttaa pöytää. Ei meistäkään kuitenkaan kukaan olisi tätä osannut kuvitella. Olemme velvoitettuja ilmoittamaan palveluntarjoajalle olosuhteiden muutoksista, kuten lomautuksista tai irtisanomisista. Kohdemaat ovat menneet kiinni, palveluntarjoajat tekevät töitä etänä ja luultavasti ovat aika kuormitettuja selvittäessään miten toimia eri tilanteissa, kurssit ja infot on siirretty tulevaisuuteen. Samaan aikaan lapsemme kasvavat lastenkodeissa ympäri maailmaa joka päivä vähän vanhemmaksi, joka päivä uusia taitoja oppien, joka päivä ilman vanhempiaan.

Minä toivon, että me kaikki löydämme nyt luottamusta tulevaisuuteen ja lohtua tähän hetkeen. Ja vähän aikaa surra rauhassa sitä, että tämäkin tuli nyt eteen.