Tästä kukaan ei meitä varoittanut

Entä jos olisimme tienneet milloin lapsi tulee? Olisiko odotusaika ollut silloin helpompi? Entä nämä ensimmäiset kuukaudet, miltä ne olisivat näyttäneet?

Ensimmäiset vuodet olivat enimmäkseen hyvin rauhallisia odotuksen suhteen. Tiesimme, että lapsi ei ole vielä tulossa kun ensin piti hoitaa neuvonnat ja luvat, sitten odotella paperien lähettämisvuoroa. Oli helppo sopia ulkomaanmatkoja ja työprojekteja.

Vasta viimeiset kilometrit tuntuivat kohtuuttomilta kun puhelinta piti vahtia ja kaikki oli epävarmaa. Nämä taisivat kuitenkin olla ne tärkeimmät ajat odotuksessa. Ehdimme pohtia tarkkaan ajatuksiamme vanhemmuudesta ja siitä millaista haluamme lapsiperhearjen olevan. 

Lapsen tapaaminen oli kaiken sen odottamisen arvoista. Ja tämä elämä kolmestaan vasta onkin. Päivät kulkevat ohi leppoisasti eikä mistään itselle tärkeästä ole pitänyt luopua. Lapsen kanssa arki sujuu hauskasti ja juhlat tuntuvat aikaisempaa mukavammilta. Omaa aikaa jää sen verran kuin sitä haluaa, toisen vanhemman hoitaessa lasta. Tällaisesta lapsiperheen elämästä ei kukaan varoittanut. Pitää oikein työskennellä itsensä kanssa että ei jatkuvasti epäile niiden haasteiden lurkkivan seuraavan kulman takana.