Vain aivan tavallista

Sitä se arki on. Aivan tavallista.

Sitä lapsemme on. Aivan tavallinen.

Sellainen perheemme on. Aivan tavallinen.

Ja sen lisäksi niin erityinen ja ihana. Valloittava ja täynnä riemua, elämää ja tohinaa. Kiukuttelua, uhmaa ja itkukohtauksia. Pöydänkulmaan lyötyjä varpaita ja tiskivuoria.

Enää ei ole suurta tarvetta prosessoida asioita tekstiksi. Päivät vievät pyörteeseensä ja hukuttavat pohdinnat tohinaan. Lapsiperhearki adoptiokodissa näyttäytyy ihan samanlaisena kuin seinänaapurissa ja leikkipuistoissa muillakin.

Lapsi haluaa nähdä videon siitä kun hän syntyy. Syntymällä hän tarkoittaa sitä hetkeä kun hän tapaa meidät vanhemmat ensimmäistä kertaa. Sanon että hän on syntynyt jo aiemmin, videolla syntyy meidän perheemme. Se aivan tavallinen.