Vuoristorataa

Oon ollut aina todella temperamenttinen, kiihdyn nollasta sataan sekunnissa. En muista, että aiemmin olisi kuitenkaan ollut tällaisia mielialan vaihteluita kuin viime vuosina. Mieliala menee meinaan vuoristorataa koko ajan. Yhtenä hetkenä mulla on kaikki hyvin, mulla on lääkkeet mitkä toivottavasti hidastaa taudin etenemistä, mulla on ihanat lemmikit, kiva talo, aivan ihana mies, ystäviä jne. Seuraavassa hetkessä mun tekee mieli vaan vetää ittensä jojoon, että mitä tässä enää yrittämään yhtään mitään, et mun elämä on pilalla.

Tää on paskamainen tauti. En tiedä tuunko koskaan sinuiks tän taudin kanssa. Oon alkanut epäilemään, että jääkö tämä kipuoireilu mulle nyt loppuelämän vaivaksi, kun yli kolme kuukautta kuitenkin tän alkamisesta, eikä loppua näy. Ei ole kiva popsia kahta eri lääkettä kipuun. Toisen kanssa ei edes saisi juoda alkoholia, mutta oon ottanut riskin ja ryhtynyt sekakäyttäjäksi. Ei, en juo alkoholia usein, kaksilla festareilla tänä kesänä olen juonut hieman, mutta muutoin en ollenkaan. Paitsi viime viikolla, kun näin vanhaa ystävääni, kävin ensimmäisen kerran terassilla koko kesässä. Yhdellä siiderillä. Niinä päivinä kun tiedän juovani pari mietoa juomaa, otan vähemmän sitä lääkitystä ja toivon, et alkoholi hoitaa loput. Onhan se kuitenkin keskushermostoon vaikuttava aine. Ja ei, en kehoita enkä suosittele ketään toimimaan samalla tavalla. Tämä on vain minun tapani yrittää roikkua normaalielämän syrjässä kiinni.

Mutta jos oon pahis sekäkäyttäjä pari kertaa kesässä, niin vastapainona sille, viikonloppuna ulkoilin ja kävelin noin 35 kilometriä. Se on entiselle lenkkeilyn vihaajalle ihan valtava määrä. Ja positiivista on se, että ainakin pystyn kävelemään vielä. Rappusia ylöspäin mennessä huomaan, että se tuntuu pahemmalta kuin ennen ja jalat väsyy todella helposti. Muutenkin jalat tuntuu aina pökkelöiltä, kun lähtee liikkeelle. Mut tota mulla on ollut jo pitkään, kauan ennen diagnoosia. Onkohan tuo sitten sitä spastisuutta? Kyllä ne jalat kuitenkin siitä aina tokenee, kunhan vaan liikkuu.

Illalla punnitaankin taas jalkojen kestänyys, koska suuntaan Robbie Williamsin keikalle Ratinan stadionille. 🙂