Tuleva työkykyneuvottelu

Nyt on mulle sit varattu työkykyneuvottelu. Torstaina 1212.2019. Työnantajalla tuntuu olevan kovin kiire sen kanssa, koska tuo päivä on ensimmäinen mahdollinen neuvottelulle sopiva päivä, koska ilmoitin, etten kuntoutukseni aikana sitä halua ja tuo on ensimmäinen päivä, kun olen ensimmäisen kerran konttorilla, koska alkuviikon olen etänä.

Kävin uudella työterveyslääkärillä lokakuun lopussa. Ihan en osaa sanoa, että mitä mieltä hänestä olin, oli kovin totisen oloinen, mutta myös pätevän oloinen. Selkäkivusta jäänyt nivuskipu tsekattiin hänen laittamalla lähetteellä ultraan eikä siellä mitään näkynyt. Lääkäri ultrasi vielä laajemmalta alueelta mitä oli pyydetty, mutta nada. Mäsäkipujako sitten?

Mutta niin, kerroin nykyisestä työtilanteestani ja nykyisistä työvaatimuksista. Hämmästelin sitä, että miten työnantaja voi muuttaa noin radikaalisti toimenkuvaa ilman, että asiasta käydään mitään keskustelua luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa. Direktio-oikeudella, tietenkin. Ei kai sitä työntekijöiden mielipiteitä tarvitse kysyä. Työterveyslääkäri katsoi reilu vuosi sitten laadittua muistiota edellisestä työkykyneuvottelustani. Sinne oli jo kirjattu, etten tee puhelintöitä. Lisäksi sinne oli kirjattu, ettei työmäärääni saa nostaa. Kuitenkin nykyinen esimieheni on nostanut tavoitteitani. Lääkäri totesikin, etten sovellu enää nykyiseen toimenkuvaani.

Mua kyllä ahdistaa tuleva neuvottelu. Viimeksi mukana oli silloinen esimieheni ja työterveyden henkilökunta. Nyt mukaan tulee myös esimieheni esimies ja luottamusmies. Jotenkin isompaa ja pelottavampaa. Mut varmaan halutaan pihalle, koska en pysty olemaan enää ”tuotantoeläin”. Tai sit työnantaja tarjoaa mulle jotain ihan surkeaa vaihtoehtoa, että mun on pakko lähteä itse. En tiedä.

Tässä loppuvuodessa on kyllä niin katastrofin ainekset. Ensin oli tuo työpaikan muuttaminen  ja avokonttori siellä. Kerran oon vasta konttorilla ollut ja kaksi kertaa vain tässä kuussa, että pehmeä lasku.  Nyt meneillään on remppa meidän uudessa kodissa ja vanhassa kodissa tavaroiden läpikäynti, kierrätykseen vieminen, roskiin heittäminen jne. Vähän on jo pakattu ja vietykin uuteen kotiin, pieniä juttuja. Jemmasin ne kaappeihin, koska tilasin remonttisiivouksen meille ennen kuin muutetaan enkä halua, etät siellä on mitään tiellä. Itse pesin kaapit, jotta saadaan osa kamoista vietyä jo edeltä.  Lopulta itse muutto ja kissojen kuljetus uuteen kotiin. Kissojen kanssa matkustaminen on aina yhtä painajaista. Kaikki huutaa kuorossa, joku oksentaa, toinen pissaa tai kakkaa, tai ehkä jopa molempia, kolmas ihmettelee ja heittää kuperkeikkaa, ite oon ihan hermoraunio vaikka pitäisi yrittää pysyä mahdollisimman tyynenä ja rauhoitella kissoja.

Ja kaiken tämän rumban päättää tuo työkykyneuvottelu. Saas nähä missä kunnossa olen, kun joulu koittaa.

Viime viikolla mulla oli ensimmäisen kerran koskaan motorista fatiikkia. Ei hyvä. Aiemmin se on ilmennyt pääasiassa kognitiivisena tai ihan vaan jumalattomana väsymyksenä. Mut nyt se vaikutti  motoriikkaan. Kädet olivat niin raskaat, etten meinannut jaksaa nostaa niitä edes ylös. Ja päätä pitää pystyssä. Jaloissa en huomannut muutosta. Tosin en hirveästi kävellytkään, koska painuin suoraan pehkuihin kotiin päästyäni ja sille tielle jäin. Vessaan raahautuminenkin oli työn ja tuskan takana. Oli kyllä kamala ilta. Toivottavasti ei tule tavaksi.

Kuntoutuksessa teemana tällä viikolla oli kognitio. Testattiin vähän muistiamme neuropsykologisten testien tapaan, vaikka kuulemma oli helppo verrattuna itse ”nepsyihin”. Siltikin olisi muistissa ollut parantamisen varaa. Lisäksi keskusteltiin arjen haasteista, esimerkiksi  kun sanat hukkuu. Lisäksi mietittiin toiminnanohjausta ja mitä voi tehdä helpottaakseen kognitiivisia ongelmia.

Ja tänään sain kuulla, etten nyt ilmeisesti ole saamassa niitä vastamelukuulokkeita avokonttoriin lääkärinlausunnosta huolimatta.Koska tilojen ”hyvä puoli” on, että aina voin vaihtaa paikkaa. Ja esimiehen sekä muiden työntekijöiden mukaan tila on rauhallinen eikä vastamelukuulokkeille näin ollen ole tarvetta.  Mulla olis tähän paljonkin sanottavaa, mutta taidan toistaiseksi jättää tämän blogissani nyt tähän. Työpaikalla jatkan taistelua asiasta. Ja Facebookissa avautumista. 😀

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *