Back to work

Kolmen kuukauden sairausloma päättyi kaksi viikkoa sitten ja palasin töihin.

Syyskuussa olo oli paikoitellen ”normaali”, jaksoin tehdä asioita ja oli jopa hyvä olo. Päiväuniakaan ei enää tullut juuri nukuttua. Lääkäri mietti, että onko vielä fiksua palata töihin, mutta sanoin, että haluan. Ja niin lokakuun alussa sitten palasin tähän kolmepäiväiseen työviikkoon.

Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä ja kahlatessa läpi kolmen kuukauden sähköposteja. Siis koko päivä meni siihen. Seuraavana päivänä kävin loput sähköpostit läpi sekä muuttuneita työohjeita. Kolmantena päivän pääsin vasta kunnolla työn touhuun. Vähän oli kyllä kankeutta, ei ihan hommat luistaneet entiseen malliin. Joka päivä töiden jälkeen nukuin päiväunet.

Täytin pyöreitä seuraavana viikonloppuna. Mieheni vei mut päivää ennen synttäreitä shoppailemaan toivomaani kauppaan, hän vei mut myös syömään. Seuraavana päivänä oli varsinaiset synttärit ja heräsin tähän aamupalaan.

Sen jälkeen kaveripariskunta kutsui meidät lounaalle. Illalla juotiin vähän viiniä. Mutta siinäpä ne juhlat sitten oli. Hurjat nelikymppiset. Mutta kylläpä voi ihmisestä tuntuu vanhalta. Maailman tilanteen ollessa toinen, oltaisiin oltu New Yorkissa. No, katsotaan minä vuonna sinne sitten pääsee…

Tuli toinen työviikko. Työt lähtivät luistamaan paremmin. Mutta jaksaminen alkoi sen myötä laskea. Joka työpäivä nukuin päiväunet. Perjantain eläkepäivänä jaksoin olla ylhäällä ja ulkoilla, samoin lauantaina. Sunnuntaina olikin vointi jo huonompi ja maanantain eläkepäivänä en päässyt enää sängystä ylös. Eilen pinnistin ylös vaikka väsymys on karmee ja  työt kun loppui, ni suoraan pitkäkseen. Eilen  otin pienet nokoset kesken työpäivän. Töiden jälkeen menin suoraan päikkäreille. Tänään taas töiden jälkeen pitää jaksaa ja pinnistää, koska mulla on aivan ihana meno illalla. Mut tätäkö tää nyt jatkossa on? Yhtä tasapainoilua työn, väsymyksen ja jaksamisen välillä? Ajattelin, et tää kolme päivää viikossa olis hyvä juttu, ja alkuun siltä tosiaan tuntuikin. Mutta kesän helteillä fatiikki otti vallan ja tuntuu, että se vaan nyt jatkuu. Syyskuussa tosin helpotti, kun ilmat hieman viileni, mutta silloin en ollutkaan töissä ja oli helpompi säädellä omia energioita.

Lisäksi mun kielen kipu on taas yltynyt ja on hetkiä, kun tekis mieli repii koko kieli irti. Yhtä kipulääkettä siihen olen nyt syönyt, mutta ei siitä juuri tunnu olevan apua. Onneks se hieman helpottaa välillä, mutta ei se kipu kokonaan poistu. ja onneksi olen kuitenkin saanut kivulta nukuttua. Otan tosin iltaisin sen kipulääkkeen, joten ehkä se auttaa tuohon nukkumiseen.

Kävin säännöllisesti tapaamassa omaa työterveyslääkäriä sairauslomani aikana. Keväällä meillä vaihtui nimetty lääkäri ja mua hieman jännitti, että minkälainen tämä uusi lääkäri on. Mutta kävi kyllä tässäkin asiassa hyvin, uusi  lääkäri on todella hyvä, jos ei tiedä, ottaa selvää, hoitaa tarvittavat lähetteet, kuuntelee ja oikeasti tuntuu ajattelevan mun hyvinvointia. Hän oli jo elokuussa sitä mieltä, että osakuntoutustuelle tullaan hakemaan jatkoa. Nythän mulla on se ens vuoden helmikuun loppuun saakka. Soittelin jo työeläkeyhtoöönkin, että koska olisi hyvä aika toimittaa B-lausunto jatkoa varten.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *