Berliini ❤

Ihana Berliini.

Otettiin mun miehen kanssa pieni irtiotto arkeen ja vietettiin pitkä viikonloppu Berliinissä. Berliini on ihana, yks mun lempikaupunkeja ehdottomasti. Ensimmäisen kerran, kun kävin Berliinissä, ajattelin, että sinne ei tarvitse enää uudestaan mennä. En viehättynyt kaupungista, betonia joka paikassa. Toisen kerran, kun kävin siellä, jotain tapahtui ja rakastuin kaupunkiin. Sen jälkeen ollaan muutaman kerran sinne matkustettu ja aina vaan pidän siitä enemmän ja enemmän. Ja joka kerran sieltä löytyy jotain uutta.

Tällä kertaa käytiin ensimmäisen kerran Tempelhofin hylätyllä lentokentällä. Taidan kyl vähän tykätä lentokentistä. Ja kuinka siistii olikaan kävellä kiitoratoja pitkin.

Ihmiset oli siellä lenkkeilemässä, kävellen tai juoksemassa, rullalaudoilla ”purjeen” kanssa, koirien kanssa, pyöräillen… Kesäisin kenttä toimii kuulemma hyvänä piknikpaikkana.

Me sinnikkäästi käveltiin ristiin ja rastiin. Ja mun oli ihan pakko istahtaa kiitoradalle, koska sellaista en varmaan heti pääse tekemään uudestaan.

Reissu oli ihana. Koska kaupunki on niin tuttu, ei tarvinut kiirehtiä mihinkään. Oltiin vain ja syötiin. Shoppailtiin myös. Lisäksi olin vahingossa varannut meille hotellista jonkin loungepalvelun, mihin sisältyi aperitiivibuffet joka päivä juomineen, huonepalvelu sekä aamupala rauhaisessa paikassa ilman hälinää. Ja aamupala olikin yks reissun kohokohtia. Olemme ennenkin olleet samassa hotellissa ja totesin jo silloin syöneeni parhaan aamupalan ikinä. Eikä mielipide muuttunut tälläkään kertaa. Meille on kehkeytynyt näemmä vakiohotelli Berliinissä.

Mutta jotain vähän huonompaakin… Mulla oli ensimmäistä kertaa kävelyvaikeuksia. Mun jalat sattu ihan koko ajan kävellessä, polvista alaspäin. Sinnikkäästi kävelin kuitenkin, välillä hammasta purren, parhaimpana päivänä kuitenkin yli 20 000 askelta. En tiedä johtuuko kipu tästä taudista vai siitä, että ennen reissua availtiin lihaskalvoja ja venyteltiin joogassa, ja taisin venytellä hieman liikaakin, vaiko mahdollisesti kengistä. Kengät ainakin viime vuonna olivat kovassa käytössä eikä ne aiemmin aiheuttaneet mitään kipuja. Tietysti, nyt kun olen koko ajan käyttänyt tennareita ja yhtäkkiä vaihdoin hieman erilaisiin kenkiin.

Lisäksi tuntuu, ettei lääkitys aktiiviseen rakkoon oikein toteudu enää. Pari kertaa jouduin nimittäin käymään puskapissalla reissussa. Todella ärsyttävää. Ja minua myös väsyttää k o k o  ajan. En enää aamuisin jaksa herätä ajoissa töitä tekemään ja iltapäivät venyy töissä ja koen, että mulla on vähemmän vapaa-aikaa (= palautumista töistä).

Tekosyitä huonot kengät tai venyttely kipeisiin jalkoihin? Vai sairauden etenemistä? En tiedä, mutta ajatus kävelyn huonomisesta ahdistaa todella paljon. Eikä mahdollinen pidätyskyvyn pettäminenkään houkuttele. Vihaan tätä sairautta.