Stressiä pukkaa
Apua. Uusi Lily ja olen ihan pihalla tän kanssa. Hyvä kun löysin mistä pääsee luomaan uutta postausta. No, kaipa tätäkin oppii käyttämään ajan kanssa.
Tiiättekö sen tunteen, kun joka yö joudut heräämään vessaan, koska pissattaa? Hyvä uni katkeaa vaikka olisi ihanaa nukkua koko yö. Mulla nuo koko yön unet on ollut vain haaveena viime viikkoina, tai jopa kuukausina. Olen pitänyt taukoa Betmiga-lääkkeestä, että siitä olisi edes joskus jotain hyötyä. Neurologinikin sanoin, että kannattaa ottaa sitä kuuriluonteisesti. Nyt viime kuukausina olen vain sinnitellyt yliaktiivisen rakkoni kanssa eikä onneksi suurempia ”läheltä piti”- tilanteita ole sattunut.
Päätin aloittaa lääkkeen taas, koska olen kyllästynyt heräämään joka yö vessaan. Uni on katkonaista, kun ei saa nukkua koko yötä ja olen entistä väsyneempi. Aiemmin otin sen aina aamulla, ettei töissä tarvitse koko ajan ravata vessassa. Tällä kertaa päätin ottaa sen illalla, jos yölliset vessakäynnit loppuisivat. Ja ne ovat loppuneet! Ette usko kuinka ihanaa on nukkua koko yö katkeamatonta unta. Eikä aamulla ensimmäisenä herätessä tarvi juosta vessaan. Viikonloppuna olisin nukkunut varmasti pitkään, ellei pieni tassu olisi tökkinyt poskeani, koska ilmeisesti nälkäkuolema uhkasi kolmikkoamme.
Mutta vähän väsymyksestä. Taas kerran. Koska olen erittäin väsynyt enkä edelleenkään juuri jaksa muuta tehdä kuin työpäivän ja sen jälkeen nukkumaan. Maanantaina tein oivalluksen, että mikäli haluaisin pitää itsestäni huolta, esimerkiksi liikkua säännöllisesti, mun olisi pakko olla sairauslomalla. Koska molempia en tällä hetkellä jaksa tehdä. Mutta kynnys sairauslomalle jäämiseen väsymyksen takia on erittäin korkea. Terveyden kyllä pitäisi mennä aina työn edelle, mutta siltikin. Taas yksi asia missä mulla olisi opeteltavaa.
Töissä työtilanne on tällä hetkellä sietämätön. Joka tuutista muistutetaan kuinka kiire on koko ajan, kuinka ylitöitä tehdään arkena ja viikonloppuna ja pakostakin mulle tulee stressiä asiasta. Stressi on huono yhdistettynä tähän sairauteen ja huomaankin jo oirehtivani sen takia. Kipuja on ollut jo kuukauden verran paljon enemmän mitä aiemmin ja väsymys on paikoin todella paha. Joskus tuntuu, kuin aivot lakkaisi toimimasta kokonaan, menee ”säästötilaan”, sanat on hukassa. Olen jo viikon sisällä huomannut monta kertaa etsiväni jotain yksinkertaista sanaa, mitä en vaan saa suusta ulos. Tulee niin ääliö olo.
Mutta kivaa kun kevät tulee. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tää talvi ei oo tuntunut loputtomalta. Ehkä siksi, että olen ensimmäistä kertaa tänä vuonna todella pitänyt talvesta. EI ole haitanneet pakkaset eikä lumi yhtään. Pakkasastmani toki kiukuttelee kovilla pakkasilla ja aiheutta hengityksen salpautumista, mutta niistäkin on selvitty, kun ei tarvitse pitkää aikaa kerralla viettää kylmässä. Kesälomiakin pitäisi suunnitella ja töissä ne tavallaan jo lyötiin lukkoonkin. Mulla jäi viikko sijoittamatta, kun en tiedä miten voin olla pois syksyllä alkavasta kuntoutuksesta. Tosin ei se hassummalta kuullostaisi tehdä viitenä viikkona kolmea työpäivää + yhtä päivää kuntoutusta viikossa, jos saisi aina perjantain lomapäiväksi loppuvuodelle. Tiedä sitten kummasta hyötyisi enemmän, viikon lomasta putkeen vai osittaisesta työviikosta.
Nautitaan lisääntyvästä auringosta ja lämpenevistä päivistä!