All good

Viime viikolla meillä oli kuntoutuksessa teemana apuvälineet. Mua ahdisti jo etukäteen mennä sinne, koska vaikka moni puhuu pyörätuoliin pääsemisestä, ei joutumisesta, niin mua henkilökohtaisesti ajatus kammottaa. Jos tilanteeni olisi huonompi, todennäköisesti ajattelisin eri lailla, mutta tässä tilanteessa, kun jalat toimii hyvin, niin ajatus on mulle suuri peikko.

Joka tapauksessa. Menin paikalle aika jännittyneenä. Ensin aamupäivä käytiin sosiaaliturvaa läpi sosionomin kanssa ja iltapäivällä keskittyttiin apuvälineisiin. Kyseessä olikin pienapuvälineet. Eli esimerkiksi peseytymisen avuksi, keittiöön jne… Ja löysinkin itselleni sieltä pari elämää helpottavaa välinettä, selänpesijän ja kuorimaveitsen. Selänpesijän kävinkin itseasiassa jo ostamassa Tokmannilta kotiini, kuorimaveitsi ja tulee joku päivä hakea Respectalta (https://kuvasto.respecta.fi/p/4861-juureskuorin-gg-oxo/).

Tehtiin iltapäivällä hedelmäsalaattia käyttäen erilaisia apuvälineitä; kannenavaajia, erilaisia veitsiä, kuorimaveistä jne.

Ja oli kyllä tosi hyviä keittiövälineitä, ihan vaikka terveenkin elämää helpottamaan. Veitsissä oli pystykahvat, joita oli paljon mukavampi käyttää, kun normiveitsiä. Niissä ei ranne rasittunut leikatessa. Ja se kuorimaveitsi oli ihan huippu, omenasta tuntui lähtevän kuoret kuin itsekseen. Ja salaatista tuli tietysti tosi hyvää.

Kyllä vähän käytiin läpi myös isompia apuvälineitä, eli just pyörätuolia, rollaattoria yms., että mistä niitä tulee hakea, voiko niitä tilata ”mittojen mukaan”, suihkutuolia  jne. Eikä se nyt niin ahdistavaa ollutkaan mitä olin ajatellut.  Ihan hyvillä mielin poistuin paikalta.

Viikonloppuna käytiin mieheni kanssa päiväreissulla Kööpenhaminassa. Aamulla lähdettiin ja illalla tultiin takaisin.

Oli oikein mukava päivä. Mutta jatkossa en kyllä enää pysty tekemään tuollaisia päivän reissuja ilman lepopaikkaa. Jossain vaiheessa iltapäivästä mulla iski ihan jäätävän huono olo ja fatiikki sen myötä. Ei ollut mitään paikkaa mihin olisin päässyt lepäämään. Lentokentällä vasta alkoi vointi helpottamaan, kun sain istua ihan rauhassa ja hiljaa aloillani. Sunnuntai menikin sit ihan koomassa, nukkuen. Eli jatkossa siis  vähintään yhden yön reissuja, että pääsee tarvittaessa lepäämään.

Musta on tosi kivaa, kun syksy on tullut. Syksy on vuodenajoista mun ehdoton suosikki. Ei ole kuumaa, mutta ei ole vielä kylmääkään. Huomaan voinnissani selvää parannusta. Tuntuu, että fatiikki kiusaa huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Tuntuu, että jaksan tehdä asioita enemmän, lyhyemmillä päiväunilla. Toki joskus fatiikki ottaa täysin vallan, kuten juuri Kööpenhaminassa, ja siinä menee pari päivää toipuessa. Mutta näin kokonaisuutena kun mietin, niin olen jaksanut viime aikoina paljon paremmin. Tää on just se paras aika vuodesta. Muutaman kuukauden päästä on pimeää ja synkkää, kylmääkin ehkä, ja sekään taas ei ole hyväksi fatiikille. Mulle noi ilman lämpötilat on suuri vaikuttava tekijä, että miten voin.

Mut just nyt tällä hetkellä voin erittäin hyvin, en koe suurta väsymystä, kivutkin ovat vain taustalla häilyvä oire. Huomenna voi olla toisin, joten nautin nyt tästä hetkestä. Huomenna menen myös hyvillä mielin kuntoutukseen, teemana ravitsemus. Se on koko syksyn kiinnostavin osio. Toivon, että saan jotain tolkkua tähän mun epäsäännälliseen syömiseen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *