Dubrovnik – uusi rakkauteni

I agree.

Matkustimme huhtikuun alussa lomalle Kroatiaan, Dubrovnikiin Ei olla siellä aiemmin käyty, joten ei oikein tiennyt mitä odottaa.  Muuta kuin Game of Thrones -maisemia. Päästyämme perille kiitin mielessäni itseäni, että olin bookannut meille etukäteen valmiin kyydin hotellille, ettei tarvinut alkaa julkisilla säätämään, sen verran väsynyt olin matkasta. ja kun matkasimme noin puolen tunnin matkan hotellille ja ihanat vuoristo- ja merimaisemat avautuivat, tiesin heti, että olin rakastunut.

Hotellimme sijaitsi meren rannalla, parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Huoneemme omalta terassilta olisin saattanut tuijotella merinäkymää tuntikausia, etenkin loppuviikosta, kun oli kova tuuli ja meri myrskysi.

Vanha kaupunki oli aivan ihana, pieniä katuja, paljon, paljon rappusia. Siellä kyllä koeteltiin mäsän kuntoa. En olisi kyllä varmasti kuumemmilla keleillä selvinnyt. Mutta sinnikkäästi siellä jaksoin kävellä ja nousta rappuja, välillä hammasta purren kyllä. Jalat kyllä toimii, mutta ei enää niin reippaasti kuin ennen. Surettaa.

Mulla olin niin paljon kuvia mitä haluaisin laittaa tänne esille, koska ne maisemat on vaan niin wau! Mut ehkä hillitsen itseni ja laitan vain muutaman kuvan yleisesti ja tietysti Game of Thronesin Walk of Shame -rappuset sekä kuvauksissa usein esiintynyt Lovrijenacin linnoitus.

Vuosia, vuosia sitten katselin Amazing Racea ja siellä he seikkailivat Dubrovnikissa. Siitä saakka mulla on ollut kova palo päästä käymään kaupungissa enkä ymmärrä miksi odotin näinkin kauan? Aivan ihana paikka, vuoret, meri…. Ja paljon kissoja. Se oli surullista, koska ne asuivat kaduilla. Hotellimme vieressä oli pieni metsikkö, jossa asui noin 10 kissaa. Mun nini teki mieli rapsutella kaikkia, mutta mieheni kielsi, koska ei tiedä mitä tauteja niissä on. Ostin kuitenkin useamman pussin raksuja ja kuljin siellä raksupussi laukussa. Aina kun näin kissuja, niin vein niille ruokaa. Hotellin viereiset asukkaat kävin ruokkimassa säännöllisesti.

Koska Euroopassa on niin helppo ja lyhyt matkustaa, käväisimme myös ensin Bosnia- Hertsegovinan Kravicen upeilla vesiputouksilla…

… ja Mostarin kaupungissa. Kaupungissa oli edelleen nähtävissä paljon sodan jälkiä.

Sodassa tuhoutunut kaunis  silta Stari Most oli uudelleen rakennettu 2000-luvun alkupuolella ja lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon.

Koska alkuperäiset suunnitelmamme Dubrovnikissa romuttuivat kovan tuulen takia, päätimme käyttää yhden päivän myös Montenegrossa käymiseen. Käväisimme Perastin, Kotorin ja Budvan kaupungeissa.

Kaikenkaikkiaan oli aivan ihana matka. Ja kun istuimme autossa matkalla lentokentälle, mulla tuli itku. Ihastuin niin paikkaan, enkö olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Lisäksi yksi kissa vei mun sydämen ja tekisi mieli matkustaa takaisin hakemaan se tänne Suomeen. Onneksi kotona odotti kuitenkin omat karvapallerot ja. Ne on aina syy palata kotiin.

Jaksoin reissun omasta mielestäni hyvin. Oli kyllä rankkaa kävellä rappusia ees taas ja iltaisin ei kyllä riekuttu missään vaan oltiin ajoissa hotellilla ja ajoissa nukkumassa. Lisäksi käveltiin tuo parin kilometrin matka vanhaan kaupunkiin, jätettiin pieni varaus, että takaisin tullaan taksilla, mutta onneksi ei tarvinnut taksia käyttää. En kokenut reissussa pahaa väsymystäkään, mikä arjessa on läsnä koko ajan. Ehkä se ilmasto, vuoret, meri…jne sopii mulle hyvin. Johan sen viime kesänä Dublinissa huomasin, että voin äärettömän paljon paremmin ja jaksoin paremmin meren ja patikkaretkien äärellä.

Joulukuussa oli kyllä ihanaa ajatella, että meillä oli neljät lentoliput hommattuna, että on jotain mitä odottaa. Vaikkakaan en varsinaisesti miettinyt matkoja, koska en tiedä pääsenkö niille lähtemän. Mutta kaikki matkat onnistuivat, jopa yli odotusten. Nyt ei ole yksiäkään lentolippuja ostettuna ja hieman mieli maassa, kun ei tiedä koska sitä pääsee käymään jossain. Syksylle on yksi matka odotettavissa, mutta mitään varauksia siihen ei ole vielä tehty.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *