Fatiikki 4,05 / 5

Ah, just kun viime kerralla kirjoitin kuinka hyvin voin ja jaksan hyvin jne. Niin ei pitäs kyllä koskaan sanoa mitään. Lopetin työt ja laitoin koneen kiinni, lähdin kauppaan, ulkona oli kuuma, palasin kotiin, kaaduin sänkyyn. Nukuin monta tuntia. Heräsin ruokkimaan kissat ja pesemään hampaat ja painelin takas nukkumaan. Ja nukuin aamuun saakka. Se siitä hehkutetusta jaksamisesta. Tuli ihan täys stoppi. Tää sairaus on kyllä niin arvaamaton. Yhtään ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.

Toissa viikolla meillä oli kuntoutuksessa ravitsemuksesta. Ravintoterapeutti Anette Palssa oli pitämässä meille luentoa. Ja tajusin kuinka hiton huonosti syönkään. Vaikka olen kuvitellut syöväni suhteellisen ok, niin en. En sinne päinkään. Ensinnäkin mun proteiinin saanti on ihan minimaalista siihen verrattuna mitä sen pitäis olla (väh 80g). Palssa näytti meille kuvan, mitä naisten lihasmassalle tapahtuu 50 ikävuoden jälkeen. Se laskee kuin  lehmän häntä. Ja lihasmassan ylläpito meille vammaisille on enemmän kuin tärkeää. Joten mulla pitäs nyt alkaa ihan hillitön proteiinin tankkaus. En vaan ymmärrä missä välissä ehdin ja jaksan syödä niin paljon.

Olen ajatellut, että pitäisi hiilihydraatteja vähentää, mutta ei. Nekin kuuluu osana ruokavaliota. Olen ihan pyörällä päästäni, että mitä söisin ja koska söisin. Kun muutenkin on aina vaikeaa keksiä mitä ruokaa sitä tekisi, niin nyt menee vielä vaikeammaksi, kun periaatteessa pitäisi opetella syömään päivällinen. Siis kaksi lämmintä ateria apäivässä? Miten siihen pystyy? En ole aikuiselämäni aikana koskaan syönyt päivällistä, koska mun mielestä siihen menee ihan  hirveesti vapaa-aikaa. Että töiden jälkene pitäisi jaksaa jotain ruokaa vielä vääntää? Ja sen jälkeen yrittää tehdä jotain kivaa vapaa-ajalla?

Kauhea stressi tulee syömisestä, että oppis säännöllisyyden ja syömään ns oikein. En halua mitään ”dieettejä” vaan oppia syömään oikein ja terveellisesti. Latasin puhelimeeni sovelluksen See how you eat. Sovellukseen voi laittaa kellonajat, jolloin sovellus muistuttaa, että pitää syödä. En käytä sitä muuhun. Voisi sinne kuvata aterioita ja se kai arvioisi niitä tms. Mut ei se mua kiinnosta. Nytkin tuo puhelin tossa huutelee, että syö ja tässä vaan kirjoittelen blogia.

Viime viikolla teemana oli puolestaan fatiikki ja uni.Viime viikolla teinkin ”fatiikkitestin”, jotta saan jotain tositetta töihin, ettei avokonttori ole ihan hyvä juttu. Olenko muistanut kirjoittaa, että työpaikkani muuttaa avokonttoriin lokakuun lopussa?  Mua ahdistaa tosi paljon, että mitä se tekee mun voinnilleni / kunnolleni. Koska se hälinä, puheluiden soittaminen yms. ei todellakaan tee hyvää. Eikä työnantaja tule edes sen verran  vastaan, että saisin vastamelukuulokkeet. Olenkin nyt varannut ajan lääkäriin, josko hän voisi kirjoittaa minulle suosituksen kuulokkeista.

Sain siinä fatiikkitestissä (FSMC) aika huimat pisteet; 4,05/5. Motorista fatiikkia ei ollut havaittavissa juurikaan, mutta kognitiivisessa olikin sitten kaikki tapissa. Aika surullista kyllä.

Käytiin viime viikolla siis läpi fatiikkia ja palautumisen tärkeyttä. Ja kuinka unen merkitystä. Meillä oli mukana sairaanhoitaja keskustelemassa asiasta. Ja mun uni on kyllä ihan riittämätöntä.  Vaikka nukunkin päiväunia, niin iltaisin en malta mennä ajoissa nukkumaan. Kun ajattelen, että ”elämä menee hukkaan”, jos nukun. Vaikka tuntuu, että nukun koko ajan. Ihan hullu ajatus. Mutta mikään uni ei riitä. Aina on vaan väsynyt. Ja uskotteko? Se on tosi turhauttavaa. Ja kun on väsyneenä, niin aivot ei toimi kunnolla. Niistä tulee ihan ”mössöä”.

Viime viikonloppuna mulla iski noidansuoli alaselkään. Olin ihan selkävammainen muutaman päivän ja sairauslomallakin. Vieläkin se on hieman kipeä, kuten myös etupuolelta, mikä on hieman kummallista. Kuntoutukseen kyllä raahauduin, koska teemana oli tällä viikolla tunteet ja asiantuntijana paikalla oli psykologi. Oli kyllä rankka päivä, kun purettiin tunteita tunteiden takana sekä käytiin hieman läpi sopeutumisprosessia. Ilta menikin kotona torkkuessa ja palautuessa.

Ens viikolla meillä onkin sit taukoviikko kuntoutuksesta. Kela vaatii, että kurssin tulee kestää neljä kuukautta ja ilman taukoviikkoa se jäisi hieman alle. Siksi kuntoutusta on seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä ja silloin on teemana virstaamis- ja ulostamisongelmat.

Tämähän meni nyt ihan päiväkirjatyyppiseksi kirjoitteluksi. Mutta muistanpahan itse, mitä kuntoutuksesa on ollut, mikäli joskus joku kysyy.

Ja AINIIN! Ostettiin kämppä! Avaimet saadaan 1.11.2019 alkaen tai hieman ennen ja remonttia päästään tekemään heti maraskuun alusta. Jei! Paritalosta viimein kerrostaloon. Toivon, että elämä helpottuu. (Ja työmatka lyhenee). Olen kaivannut jo tovin kerrostalon helppoutta. Lisäksi tulevaan kämppäämme saa asentaa ilmalämpöpumpun, mitä nyt ei ole ollut, niin mun kesät tulee helpottumaan huomattavasti!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *