Huh hellettä!
Ihana, kamala helle.
Oon aina rakastanut kuumuutta. Mitä kuumempi, sen parempi. Toissa kesänä mulla oli selittämätöntä pahoinvointia, minkä johdosta mua tähystettiin molemmista päistä, otettiin laajat verenkuvat yms. sekä olin voimaton, en oikein jaksanut tehdä mitään. Mutta missään tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Lopulta pahoinvointi väistyi ja taas oli oire, mikä jäi ilman diagnoosia. Näin jälkikäteen, diagnoosin lopulta saaneena, tajusin, että huonovointisuus ja voimattomuus johtui varmaankin mäsästä. Oireet loppuivat kuin seinään ilmojen viilettyä.
En rakasta kuumuutta enää. Toissa kesäiset olot jättivät ”traumat”. Viime vuonna ei kesää ollutkaan. Enkä muutenkaan muista juuri mitään viime kesästä. Päällimmäisenä ajatuksena vaan halu tappaa itsensä, koska olen sairas, vammainen, taakka läheisille yms. Onneksi noista ajatuksista on päästy, olen työstänyt sairautta ties missä; psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla, depressiohoitajalla, vertaistuessa, voimavarakurssilla… Depressiohoitaja sanoi, ettei näe minussa mitenkään päin masentunutta ihmistä, enkä koe olevanikaan masentunut. Mutta diagnoosin sain yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Ja olen nyt kolme viikkoa käynyt nettiterapiaa siihen liittyen.
Mutta takaisin helteisiin. Kerrankin Suomessa on ollut kunnon kesä. Mua vaan ahdistaa nää helteet. Sataispa, sataispa kunnolla. Tiedän, etten saisi valittaa, kun kerrankin on näin hyvät säät, mut tää kuumuus vie mun voimat, vahvistaa fatiikkia, väsyttää koko ajan. Uuvuttaa täysin. Ei meinaa jaksaa tehdä yhtään mitään. Aamulla oli taas vaikeuksia päästä sängystä ylös, huomenna varmaan vielä vaikeampaa.
Olin jo ennen kesälomaa sairauslomalla fatiikin takia enkä haluaisi taas joutua olemaan pois töistä. Ei ole enää kovin pitkä aika, kun putoan 75%:lle palkalle sairauspäivieni takia. Sitä paitsi tiedättekö kuinka tyhmältä tuntuu mennä sinne lääkäriin, et kun mua nyt väsyttää enkä jaksa tehdä mitään? Jos olisin itse terve, niin mua varmaan lähinnä naurattaisi tuo, että tuollaisenko takia joku todellakin hakee sairauslomaa ja pitäisin varmaan työstä lintsaajana. Mutta en ole terve. Olen itse se terveen epäilemä ”työstä lintsaaja”.
Mutta katsotaas viikkoa eteenpäin….
…. tää näyttää kovin ahdistavalta ja pelottavalta. Ei näy helteiden loppua. Ensi viikonloppuna pitäisi vielä jaksaa festaroida, niin ajatuskin jo uuvuttaa. Voi kuinka kaipaan syksyä. Syksyn pimeyttä, syksyn värejä, kirpeitä syysaamuja… Kaipaan kyllä myös sitä aikaa, kun pystyin nauttimaan auringosta, olemaan ulkona tuntikausia, ilman, että iskee pohjaton uupumuksen ja voimattomuuden tunne.
Summa summarum; ennen rakastin kesää ja kuumuutta, enää en. Tää on niin paska sairaus. :( Seuraavaan kirjoitukseen yritän kaivaa vähän positiivisuutta mukaan! :)