Hyvää uutta vuotta!

On taas jäänyt kirjoittamatta… Piti joulun toivotuksetkin tänne laittaa, mutta niin ne vaan jäi. Toivottavasti oli kivat joulut ja hyvä pukki. 🙂

Jäin viikko ennen joulua sairauslomalle fatiikin takia. Mieheni oli usein jo sanonut, että kannattaisi jäädä saikulle, mutta sissinä vaan yritin painaa eteenpäin. Työt, päikkärit, yöunet, työt, päikkärit, yöunet… Lopulta mun oli vaan tunnustettava, että nyt en jaksa. Kaikki energia meni työntekoon ja siinäpä se elämä sit melkein olikin. 

Ja täytyy sanoa, että oli ihana jäädä saikulle. Oli ihana jonain päivänä huomata, että jaksan tehdä asioita, olin pirteä ja energinen. En edes muista milloin  viimeksi on ollut sellainen fiilis. Toki se kostautui seuraavana päivänä ja sitten taas nukuttiin.. 

Ja kauhukseni palasin mielessäni kertaan, missä depressiohoitajani mainitsi osasairauspäivärahasta, että tekisin lyhyempää työaikaa, koska olisin osittaisella sairauslomalla. Silloin se kuulosti ihan hullulta ja tyrmäsin sen täysin, mutta enää se ei  ehkä tuntuisikaan niin hullulta ajatukselta. Vaikka sairausloma on ikävä asia ja haluaisin olla 100%:sti työkykyinen, niin pakko se on alkaa tunnustaa itselle, ettei mun tarvitse yrittää suorittaa ja tehdä saman kuin terveetkin.

Olen sairas. Sairas. Mun täytyy yrittää opetella sisäistämään se. Mun on ihan ok väsyä ja nukkua, en ole laiska. Siinä onkin hyvä uudenvuodenlupaus; ole armollinen itsellesi. Muita lupauksia en aio tehdä. Tämän vuoden lupauksen; opettele elämään tätä päivää, olen jopa jotenkin onnistunut ottamaan haltuun. Välillä lipsuu vanhaan pessimistiseen jauhantaan, mutta useimmiten onnistun olemaan tässä päivässä. 

Palataan ensi vuonna! Hyvää uutta vuotta! 🙂