Kuulumisia, pitkästä aikaa
Pitkästä aikaa. En ole yhtään jaksanut kirjoitella tänne. Ja nyt olen ollut melkein kolme kuukautta sairauslomalla…
Keväällä jäin siis osarille ja alun epäröinnin jälkeen se oli paras päätös hetkeen. Huomasin, että on muutakin elämää kuin työ ja nukkuminen. Mutta sitten tuli kesäkuu ja ne ikävät helteet. Väkisin kuitenkin sinnittelin töissä, että kyllä tämä tästä, että en tee kuitenkaan kuin kolme päivää viikossa töitä. Kunnes yhtenä viikonloppuna en enää päässyt sängystä ylös. Ja niin alkoi sairausloma. Parin viikon levon jäljeen ajattelin, että töihin mennään, vaikka mikä ois. No ei menty. Mua olikin purrut punkki. Minkä seurauksena sain osan kivuista takaisin, kun kevään olin ollut ilman kipuja lähes kokonaan. Tai en tiedä liittyykö kipujen palaaminen punkin puremaan, mutta siihen samaan aikaan ne ajoittuivat. Ensin söin kaksi viikkoa antibioottia, ei riitänyt, jälki oli edelleen. Sain kolmannen viikon antibioottia. Jälki oli edelleen, toki oli alkanut vaalenemaan. Tämän jälkeen kävin vielä ihotautilääkärillä, kuka otatti verikokeet. Verikokeet olivat onneksi normaalit ja jälkikin alkaa olla poissa.
Sairauslomaa on vielä ensi viikko, minkä jälkeen kova yritys olisi palata töihin. Eli fatiikin takia on tullut oltua pois töistä. Paska fatiikki. Paska kesä. Joka kesä tuntuu olevan entistä hankalampi kuumuuden suhteen. Kyllä tuo ilmalämpöpumppu onneksi toi vähän helpotusta tilanteeseen, mutta ei tarpeeksi.
Ja paskasta kesästä puheenollen… Korona. Paska korona. Että jos fatiikin takia ei ole jaksanut tehdä mitään, niin koronan takia ei ole voinut tehdä mitään. Tai kuka voi ja kuka ei. Kyllähän tuolla on noita vastuuttomia, ketkä koko ajan ramppaa ties missä leffoissa, keikoilla,baareissa jne. Se, että hallitus ei ole kieltänyt , ettei niissä saisi käydä, mutta jokaisen oma valinta on, miten käyttäytyy, kun korona leviää. Mitä enemmän ihmiset liikkuvat paikoissa, joissa on paljon muita ihmisiä, sen todennäköisempää on, että sairaus leviää.
Me taas ollaa pysytelty mieheni kanssa keväästä saakka pääasiassa kaksistaan. Kavereita ollaan nähty ulkona, harvakseltaan, ravintolassa ollaan käyty pari kertaa, ja nekin sellaisina aikoina, ettei muita asiakkaita juuri ole ollut. Kerran olen käynyt Tampereella ja sielläkin istuttiin terassilla koko ilta. Yön nukuin hotellissa. Ruokakaupassa käydään aina aamupäivisin,e tät on mahdollisimman vähän porukkaa. Julkisia ei olla käytetty juuri ollenkaan, onneksi on kaksi autoa jne.
Ensimmäinen vuosi miesmuistiin, etten ole käynyt missään ulkomailla. Ensi kuussa täytän pyöreitä (ihan kamalaa) ja tarkoitus oli olla pari viikkoa New Yorkissa. Kesällä oli jo selvää, että sinne ei olla matkustamassa. Kesällä vielä elättelin toiveita, että olisi päässyt edes vaikka Irlantiin tai Saksaan. No, sinnekin on matkustusrajoitukset annettu. Ainoat maat, mihin vissiin voisi matkustaa on Viro ja Latvia. Mutta en näe kyllä yhtään järkeväksi lähteä niistä kumpaankaan tässä vallitsevassa tilanteessa. Olemme siis kotona. Kaksin. Eli leikitään, etten siis täytä tänä vuonna vuosia ollenkaan. Hah.
Viime viikolla mulla oli neurologin poliklinikalla vuosikontrolli. Mulla olikin eri neurologi, kellä oon yleensä käynyt. Ensin olin ihan tyrmistynyt, mutta mitä pidemmälle vastaanotto eteni,s itä tyytyväisempi olin. Tämä neurologi oli jotenkin perusteellisempi, kun hän, kellä olen aiemmin käynyt. Katseltiin mun MRI-kuvia ja mulla on keskellä aivorunkoa plakki, mikä vaikuttaa uupumukseen ja huonovointisuuteen. Yleensähän oireet ja plakit eivät korreloi keskenään, mutta tässä on kuulemma selvä yhteys. Useampi plakki oli lähellä kaularankaa, niin ensi vuonna kuvataa pään lisäksi koko selkäydin. Tulee pitkä kuvaus.
Oikealla puolella mulla oli ylivilkkaat rekleksit, aiemmin refleksit ovat olleet normaalit. Oikea puoli tuntui muutenkin hhieman huonommalta. Tuli vähän kurja fiilis sen käynnin jälkeen, koska tauti on edennyt. Viime syksynä mun EDSS-pisteet olivat 2,5, nyt 3.
Talo on edelleen myymättä. Nyt sinne muuttaa vuokralaiset. Vähän saa kustannuksia pienemmäksi, onneksi. Vaikka olisihan se kiva ollut päästä siitä kokonaan eroon. Ehkä sitten joskus…
Mutta tässä hieman kuulumisia näin pikaisesti. Toivottavasti seuraavaan kirjoituskertaan ei menisi ihan näin kauan. :)