Lumi(tuiskui)nen Tukholma

Pieni irtiotto taas viikonloppuna, tällä kertaa Tukholmassa. Vaikka reissut onkin aika rankkoja, mut on ne myös kivoja. Pitkälle matkalle tuskin jaksaisin ihan heti lähteä, mut tällaiset lyhyet on just hyviä. Mut tää reissu oli kyl loppupuolelta erityisen rankka… 

Perjantaina lennettiin töiden jälkeen Tukholmaan, mentiin kentältä junalla keskustaan ja meitä odottikin hotellissa Joel-nalle. 

Lauantaina tuiskusi ja käytiin kauppakeskuksessa shoppailemassa sekä syötiin hyvin. Sunnuntaina tuiskusi edelleen, mutta keliä uhmaten kävimme vanhassa kaupungissa ihastelemassa lumisia maisemia. 

Sunnuntaina junalla taas kentälle ja kentällä selvisikin, ettei ole mitään tietoa koska meidän kone lähtee. Ja että päivän kaikki muut Helsingin lennot on jo peruttu huonon kelin takia. Istuin kentällä vieressäni lauma espanjalaisia nuoria, ketkä odottivat pääsyä Barcelonan koneeseen ja he puhuivat ja metelöivät koko ajan, siis aivan taukoamatta. Arvatkaapa kuinka uuvuttavaa sellaisen kuunteleminen on? Rakastan espanjan kieltä ja olen sitä hieman opiskellutkin, mutta eilen tuntikausia lentokentällä kuunnellen jatkuvaa puhumista… Se oli kamalaa. Eikä mitään tietoa koska koneemme pääsisi lähtemään. Meidän terminaalista ei lähenyt yhtäkään konetta koko aikana, kun siellä odoteltiin.

Mieheni soitteli lentoyhtiöön ja jonotteli lipputiskille. Saimme vain vouchereita ja käskettiin seuraamaan tauluja, etteivät he tiedä yhtään sen enempää. Tuntikausien odottelun jälkeen lopulta lentomme oli aikataulutettu. Se oli helpotus, koska pelkäsimme, että joudumme jäämään vielä yhdeksi yöksi. Tieto, että pääsisimme sittenkin ehkä kotiin, auttoi jaksamaan. Mutta kun aikatauluten lentomme aika siirtyi eteenpäin, meinasi jo iskeä epätoivo, etteikö sieltä pääse kotiin ollenkaan.

Lopulta istuimme täydessä lentokoneessa ja suuntasimme kotiin. Kyllä reissussa on kiva käydä, mutta kotiin on ihana palata. Etenkin kun kolme karvapyllyä oli heti ovella vastassa.

Maanantaina taas kostautui viikonlopun reissu ja etenkin sunnuntain odottelu. Ei meinannut töistä tulla mitään, en meinannut pysyä hereillä, mieheni oli etänä myöskin ja kiukuistuin hänelle ihan pienistä asioista. Osasin onneksi pyytää anteeksi ja hän sanoi ymmärtävänsä, että olen aika uupunut. Ei se kyllä ole itsestä kiva suuttua toiselle, vaikka toisella ei ole mitään tekemistä jonkin asian kanssa. Tulee vaan molemmille paha mieli.

Lisäksi mun jalat kipeytyi reissussa. Lonkat, reidet ja pohkeet. Tässä ollaan nyt köpötelty pari päivää, onneks on ollut etäpäiviä, niin ei ole tarvinnut poistua kotoa. Kelit on kieltämättä olleet aika lumiset ja rämpiminen lumessa kipeillä jaloilla on aika haasteellista. Ja lisää lunta näyttäisi tulevan koko ajan… Mutta en valita. Kivempaa tää kuitenkin on kuin se helvetillinen hellekesä.