Muutoksia, muutoksia

Yks loppusyksyn  isoista muutoksista oli työpaikan muutto ja avokonttori. Montaa kertaa en ole avokonttorissa vielä ehtinyt olemaan kuntoutuksen ja lomien takia, mutta ei. Se ei vaan sovi minulle. Joku puhuu koko ajan jossain suunnalla. Lisäksi ilmastoinnin kohina on aivan järkyttävän kova. Eikä sitä kuulemma voi laittaa pienemmälle, koska silloin ei ilma toimistossa kierrä.

Ja vastamelukuulokkeet. Kun kyselin niiden perään, minulle kerrottiin, ettei niitä ole edes tilattu, koska tarkoituksena on kuulostella minkälainen äänimaisema konttorissa on. Ja monien mukaan konttori on rauhallinen eikä näin ollen kuulokkeille olisi tarvetta. Olin ihan pöyristynyt ja itkuksihan se mulla meni, kun asiaa selvitin. Edes lääkärinlausunto ei ollut kelvollinen, koska siinä luki, että ”mikäli ei pystytä järjestämään rauhallista tilaa, suositellaan vastamelukuulokkeita”. Ja koska kuulemma on pystytty järjestämään rauhallinen tila, ei näin ollen kuulokkeille olisi tarvetta. En voi edes ymmärtää, miten kukaan ikinä kuvittelee oman kokemuksensa olevan samanlainen kuin minun kokemukseni. Minun kokemukseni mukaan siellä on hälinää ja ilmastointilaitteen kohinaa enkä todellakaan ole konttoripäivinä pystynyt keskittymään samalla lailla töihin, kuin aiemmin tai etätöissä. Lisäksi työpäivien jälkeen olen ollut entistäkin väsyneenpi, mikäli se vaan  voi olla mahdollista.

Loppupäivästä sainkin tuolloin kuulla, että yhtäkkiä minulle järjestetäänkin testiin yhdet vastamelukuulokkeet. ja kun seuraavalla viikolla menin konttorille, sainkin ne testiin. Muutamassa päivässä. En vain ole niitä ehtinyt vielä kunnolla testaamaan, koska olen ollut etänä ja lomalla. Tällä viikolla mulla loppuu kuntoutus, huomenna on viimeinen päivä ja palaan ensi viikolla normaaliin työrytmiin, eli kolme päivää etänä, kaksi päivää konttorilla.

Ajatus hieman kauhistuttaa, koska jaksamisen kanssa on ollut pahoja ongelmia jo nyt, että miten jatkossa? Kuntoutuksessa kaksi ammattilaista on suositellut minulle mahdollisesti osakuntoutustukea. Eli osa-aikainen työkyvyttömyyseläke, mutta määräaikaisena. Ja se vasta kauhistuttaakin. Alle nelikymppisenä ns. työkyvyttömyyseläkkeellä? Itse kuitenkin koen, että olen liian hyväkuntoinen jäämään osa-aikaiseksi vaikkakin muut sanoo toista. Ajattelin pyytää työterveyslääkäriltä lähetteen psykologille, jotta voisin käydä vähän puhumassa asiasta. Ja enhän edes tiedä myönnettäisiinkö minulle edes koko tukea. Soittelin kuitenkin työeläkeyhtiöön ja kyselin minkä verran saisin kuntoututtukea ja mikä olisi ansaintarajani, hieman siinä tulot putoaisi, mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Mutta fatiikki kiusaa ihan liikaa, arjet menee töissä ja työpäivän jälkeen nukkuessa, viikonloput töistä palautumiseen. Todella turhauttavaa. Multa on jääneet kaikki harrastukset pois, koska en vaan jaksa. Tykkäisin ihan hirveästi käydä vaikka uimassa (ja aiemmin kävinkin), mutta ajatuskin uimaan menemisestä töiden jälkeen jo uuvuttaa. Haluaisin käydä ilmajoogassa, mutta paino on noussut niin paljon, ettei varmaan oo mitään toivoakaan mennä siihen kankaaseen roikkumaan. Tekis miel lopettaa kaikki noi painoon vaikuttavat lääkkeet, mut mitenhän sitä sitten pärjäis?

Seuraava iso muutos on meidän oma muutto. Tämän viikon torstaina. Remontti on valmis ja tekninen isännöitsijä käynyt sen hyväksymässä. Tänään uudessa kodissa on käynyt  siivoojat ja illalla voimme alkaa kasata uusia huonekaluja. Huomiselle olen vuokrannut tekstiilipesurin, jolla aion pestä kaikki matot, sohvan ja sängyn. Ja torstaina teen etäpäivän (meillähän ei ole palkallista muuttovapaata, kuten aiemmissa työpaikoissani on ollut) ja vietän päivän työhuoneessa kissojen kanssa, kun muut kantavat uuteen kotiin lähtevät huonekalut pois. Kissat ja minä muutetaan sitten työpäivän jälkeen.

Viikonloppu meneekin sit laittaessa uutta kotia kuntoon, ravatessa uuden ja vanhan kodin  väliä, vahtien kissoja, että miten ne sopeutuu muutokseen jne. Ja ensi viikolla on sit paljon odotettu (ja pelätty) työkykyneuvottelu. Onneksi mukaani neuvotteluun lähtee myös Neuroliiton työelämäasiantuntija, jotenkin helpompi olo itsellä, kun on mukana joku, kuka ymmärtää työn ja sairauden yhteensovittamista.

Viime viikonlopopuna käytiin viettämässä pitkää viikonloppua Vilnassa. Ostim matkan alkusyksystä miehelleni enkä kertonut mihin lähdemme. Asia valkeni hänelle vasta lentokentällä.  Oli mukava pidennetty viikonloppu, tuli tutustuttua kaupunkiin (kerran käynyt aiemmin 10 vuotta sitten), käytyä ostoskeskuksessa shoppailemassa ja levättyä. Olin iltaisin aivan poikki, joten ei pubikierroksia tai muuta humputtelua vaan mentiin aikaisin nukkumaan.

Lopuksi vielä pari otosta Vilnasta, säät suosi, hieman viileää oli.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *