Oispa syksy
Helteille ei siis näy loppua vieläkään. Ennusteita kun katsoo, niin tuntuu, että luvataan kuumempaa ja kuumempaa. Tämä on ihan kamalaa. Olen aina pitänyt kuumasta ilmasta, mitä kuumempaa sen parempaa. Nauttinut auringosta ja jaksanut tehdä asioita. Nyt tää helle vetää mut ihan sippiin, ei vaan jaksa tehdä mitään. Ja tää on niin raivostuttavaa. En kyllä missään vaiheessa elämääni olisi uskonut, että valitan helteistä. Ne on aina olleet niin mun juttu. Nyt vaan toivon, et oispa syksy. Ja lupaan, etten ensi talvena valita pakkasista. 😉
Eilen vetäisin päiväuniennätyksetkin, viis tuntia. Ensin alakerrassa kolmisen tuntia, heräsin ruokkimaan kissat, joten piti raahustaa yläkertaan. En kyllä ehtinyt kissoja edes ruokkia, kun nukahdin sohvalle samantien. Ei tää kyllä oikein ole elämää, että kaikki vapaa-aika menee nukkuessa, että jaksaa käydä töissä. Mutta ei sitä voi sairauslomallakaan koko aikaa olla. Kolmisen viikkoa vissiin ”voin” vielä olla sairauslomalla, että saan täyden palkan. Pidemmästä saikusta putoaa jo 75%:lle palkalle. Ja tässä on kuitenkin vielä vuotta jäljellä ties kuinka paljon ja mitä tahansa ehtii vielä käymään…. Enpä oo aiemmin joutunut miettimään taloudellistakaan puolta miten pärjään, kun palkka on juossut normaalisti. Nyt joutuu pelkäämään joutuvansa pienemmälle palkalle tän paskan sairauden takia.
Just jouduin olemaan pari päivää sairauslomalla, koska niskaani iski niin kova kipu, etten päätä voinut kääntää ilman kipua. Kävin lääkärissä vain saadakseni hyvät lääkkeet, mutta hän olikin sitä mieltä, että kirjoittaa mulle perjantain ja vielä maanantain sairauslomaa. Onneksi lääkkeet ovat kuitenkin auttaneet, että nyt jo pää kääntyy, vaikka kipua onkin ajoittain. Olisi pitänyt palata takaisin työterveyteen, jos kipua vielä on, mutta en halua lisää sairauslomaa.
Viikonloppuna olin mieheni ja kavereiden kanssa festareilla. Oli todella mukavaa päästä vähän irroittelemaan. Perjantai meni ihan kivasti, vaikka niska olikin kipeä ja jumissa. Lauantaina puolestaan oli sellainen paahde, että aloin voimaan huonosti enkä oikein pystynyt muuta kuin istumaan paikoillani. Onneksi löydettiin kiva varjopaikka mihin asettauduttiin ja kuultiin molempien lavojen artistit. Lisäksi varjopaikka sijaitsi viehättävässä Wonderlandissa.
Varjopaikkaan asettumisen jälkeen festarit sujuivat kivasti istuskellen, viiniä siemaillen ja rupatellen. Apulantaa käytiin katsomassa, mutta kaukana lavasta, missä ei ollut tungosta. Ensi viikonloppuna pitäisi sitten jaksaa vielä toisille festivaaleille. Saa nähdä mitä tulee niistä tulee, koska on luvattu vielä kuumempaa kuin edellisenä viikonloppuna.
Pakko vielä loppuun hauska tuttu kuva, minkä ystäväni lähetti minulle. :)
nim. Super Mario -fani
