Osaeläkeläisenä

Nyt on yksi kokonainen viikko mennyt näin osaeläkeläisenä.  Ja toinen viikko puolivälissä, enemmänkin.Hyvin omituista. Töitä on niin vähän. Tuntuu, kuin olisin luvatta pois töistä. Vähän ollut hämilläni, että mitä pitäis tehdä. No, maanantain eläkepäivänä nukuin kolmet päiväunet, että uupumus kyllä vaivaa aika voimakkaasti. eilen työpäivän jälkeen nukuin kolmen tunnin päiväunet… Jospa tää tästä kuitenkin vähän helpottais, kunhan tottuu tähän eläläisenä olemiseen ja lyhyempään työviikkoon. Osaa vähän säädellä omia voimavarojaan jatkossa. Ainakin toivottavasti.

Kun sain päätöksen osakuntoutustuesta ja päätin jääväni osarille, hain Kelasta vammaistukea. Ajattelin, että mikäli tuki mulle myönnettäisiin, niin saisin siitä hieman kompensaatiota tippuviin tuloihin. Olin kyllä varma, ettö tukea ei myönnetä, etten ole kuitenkaan niin ”huonossa kunnossa”. Mutta kas kummaa, kirjauduttuani viime viikon loppuna Kelan asiointipalveluun, tuki olikin myönnetty ja vieläpä takautuvasti vuoden alusta. ensin ajatelin, et jee, hieman lisää rahaa, mutta sit iski myös ahdistus. Näinkö vammainen olen, että tukeakin myönnetään?

Elämä tämän sairauden kanssa on kyllä jatkuvaa sopeutumista. Hetken, kun kuvittelee, että nyt taidan olla sopeutunut, niin aina tulee jotain, mikä romuttaa sen kuvitelman. Pärjään kuitenkin sairauden kanssa tällä hetkellä hyvin ja toivon, ettei nyt ainakaan hetkeen tulisi mitään suurempia muutoksia, pahenemisvaiheita tms.

Mun piti alkaa osarin myötä käymään pitkästä aikaa salilla ja uimassa, voimavarojen mukaan tietysti. Mutta vallitsevan koronapaniikin takia taidan ne jättää toistaiseksi odottamaan aikaa terveempää ja tyytyä ulkoilemaan luonnossa mahdollisuuksien mukaan. Ja tämähän olikin hyvä aasinsilta tähän koronaan.

Itse en ymmärrä paniikkia ja vauhkoamista tästä asiasta. Media lietsoo koko ajan kuinka paljon on sairastuneita ja kuolonuhreja. Parantuneista ei kuitenkaan kerrota sanallakaan. Tiedän, kuulun itsekin vahvasti riskiryhmään ja moni vertainen on ihan vauhkona koronasta. Olen miettinyt, että pitäisikö minunkin olla vauhkona, mutta miksi?  Diagnoosin jälkeen olen tehnyt tietoisia valintoja, etten saisi kaiken maailman kausiflunssia yms. Jokainen tauti kun voi pahentaa tätä perussairautta, oli se sitten flunssa tai noro. Olen niin tottunut hygieenisyyteen kuin ihmismassojen välttelyyn, ettei tämä korona muuta  toimintatapojani mitenkään. Mulla on aina käsidesiä mukana, pesen käsiä sisälle tullessa, ennen ruokailua jne. En mene väkisin paikkoihin, missä tiedän olevan valtavasti ihmisiä, missä en saa sitä omaa tilaa, esimerkiksi keikoille.

Joten peace ja elämä jatkuu. 🙂

 

Hyvinvointi Oma elämä Terveys

Asiat selkiytyy

Asiat alkavat pikkuhiljaa selkiytymään osarin suhteen. Aloitan osarin nyt maaliskuun alusta ja tarkoitus on olla ensi vuoden helmikuun loppuun saakka. Ja tahtotila on kova, että pääsisin palaamaan kokoaikatyöhän vuoden päästä maaliskuussa.

Palkanlaskentaan jouduin tekemään pyynnön, että laskevat mun palkkani niin, että miten jatkossa voin työskennellä. Se ei ihan kerrasta mennyt putkeen, mutta lopputulema oli se, että jouduin luopumaan osarin ajalle ravintoedusta, koska ansioraja tulee vastaan. Lisäksi TES-neuvottelujen lopputulosta ei ole vielä kerrottu, mutta eiköhän sieltä jokin yleiskorotus palkkaan ole tulossa.

Jatkossa työskentelen siis kolme päivää viikossa, yhteensä 20 tuntia 11 minuuttia, aina tiistaista torstaihin.  Eli karkeasti laskettuna päivittäinen työaika on 6 tuntia 43 minuuttia. Meillä on kuitenkin liukumat, joten mikäli jaksan tehdä pidemmän päivän jonain päivänä, seuraavana voin puolestaan tehdä lyhyemmän päivän. Etätöitä jatkan, ja esimiehen kanssa sovittiin, että kävin joka toinen viikko tekemässä yhden päivän konttorilla. Saan toki mennä useamminkin jos haluan tai jaksan. Ja mikäli vointi ei ole kohdallaan, niin voin tehdä kotonakin, ettei se ole niin kiveen kirjoitettu kuitenkaan. Ja kiva musta on kuitenkin edes joskus käydä konttorilla tapaamassa työkavereita, ettei ihan kokonaan pääse höperöitymään kotona.

Verokortinkin muistin tilata. En osannut sitä itse tehdä verkkopalvelussa (aiemmin olen aina hoitanut sen verkossa), joten piti ihan tarttua puhelimeen. Ja yllätyin, että sainkin kaksi verokorttia; toisen työnantajalle, toisen työeläkelaitokselle.Eli ihan hyvä kun soitin, en olisi tuollaista edes osannut huomioida.

Ja olikohan vielä jotain osariin liittyen? Jos on, niin ei ainakaan tule mieleen. Vielä viikko pitäs rutistaa töissä täyttä päivää, sit siirtyä eläkeläiseksi. Kyllähän tuo ajatus mua hirvittää. Mutta uskon ja toivon, että hirvitys helpottaa, kun (toivottavasti) huomaan jaksavani tehdä muitakin juttuja. Salikortti on jo hankittu, vielä en ole kertaakaan siellä vaan käynyt. Uimaan olisi tarkoitus taas mennä, mutta jätän noi nyt hautumaan, etten heti ensimmäisenä eläkepäivänä ryntää huhkimaan. Pari ekaa viikkoa menee ihan vaan totutteluun varmastikin. Työkaverit jo epäilikin, että mitä jos mulle tuleekin tylsää eläkepäivinä. Totesin, että sitten varmaan menen tukkimaan lounasaikaan kaupan kassat viikon ruokaostoksilla ja kolikoilla maksamalla.

Vanha asunto on edelleen myymättä. Ja en jaksa edes uskoa, että sitä kukaan ostaa, ellei siihen laita ihan pilkkahinnan. En tiedä osktaako sittenkään. Vain kaksi pariskuntaa on koko aikana käynyt sitä katsomassa, kukaan ei ole kysellyt asunnosta mitään. Toinen pariskunta kävi vain ihan huvikseen asuntoa katsomassa, ei heillä ollut budjetti lähelläkään asunnon hintaa. No, kyllähän mekin käytiin katsomassa jotain asuntoja ihan vaan huvikseen ilman ostoaikeita… Asunnon rakennustyyli on sitä ns. perusrakentamista, paritalo ilman terassia tai parveketta, asioita mitä itse kaipasin koko siinä asumisen ajan. Nykyään kuitenkin monet haluaa sitä modernia rakennustyyliä suurilla ikkunoilla, vaaleilla pinnoilla. Haluisin vaan päästä siitä asunnosta eroon. Masentavaa.

Hyvinvointi Oma elämä Terveys