Tässä ne on. Mun joka-aamuiset lääkkeet. Lääkkeet, joiden avulla pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää. Kirjoitan lääkkeistä, koska multa on niistä kysytty.

MS-lääke, mielialalääke, kipulääke sekä yliaktiivisen rakon lääke. Joka aamu. Hyvinä päivinä mun on vaikeuksia muistaa ottaa lääkkeet, huonompina lääkkeet tulee otettua melkein automaattisesti.

MS-lääke Aubagio otetaan kerran päivässä. Jotkut ovat saaneet lääkkeestä pahoja sivuoireita, mulla ei onneksi tullut mitään. Tai no, tuli. Mun hiukset lähti. Mun ennen niin pitkät ja paksut hiukset on enää muisto vain. Monta kertaa tuli itkettyä suihkussa hiustupot käsissä viime syksynä. Onneksi hiustenlähtö kuitenkin tasaantui ja nyt huomaan, että kasvaa jopa hieman uutta tukkaakin. Ikävä silti mun pitkää ja paksua tukkaa. Tämä oli kuitenkin vain esteettinen oire, joten vähällä pääsin.

Mielialalääke Escitalopram. Monelle niin kovin tuttu lääke, itselleni täysin uusi tuttavuus. Mielialalääke ylipäätään. Oon aina jotenkin kuvitellut, että oon niin terve päästäni, ettei mun tarvi tuollaisia lääkkeitä syödä. No, enää en ole terve päästäni, kirjaimellisestikaan. Mulla oli ihan älytön kynnys alkaa syömään mielialalääkettä. 1,5 kuukautta lääkepaketti oli yöpöydälläni enkä koskenutkaan siihen. Katselin vain. Kunnes keväisen Englannin matkan jälkeen, missä sain selittämättömiä raivokohtauksia, päätin, että mun on pakko alkaa syömään niitä. Pakko. Ei ole reilua, että mun mies joutuu kärsimään äkillisistä raivonpuuskista, vaikka ei ole tehnyt mitään. Ja kuinka ihanasti lääke tasoittikaan. Edelleenkin saatan kiukutella turhasta, mutta kiukuttelu on pientä verrattuna aikaan ilman lääkettä. Lisäksi mun itsetuhoiset ajatukset on tiessään ja olen melkein joka päivä hyvällä tuulella. Ennenkuulumatonta. Ihana lääke. 😉

Kipulääke Lyrica. Panacodilla ja Tramalilla kyllästettynä ja silti erittäin kipuisena lääkäri päätti kokeilla Lyricaa. Ja sainkin vasteen lääkkeestä. Vime vuoden toukokuusta lähtien olen käyttänyt kipuihini Lyricaa. Ei se kipuja poista, mutta leikkaa pahimman kärjen, ja pystyn elämään normaalisti. En ollut aiemmin koskaan kuullutkaan Lyricasta, mutta ilmeisesti se olisi haluttua kamaa katukaupassa. 

Yliaktiivisen rakon lääke Betmiga. Oon vuosia jo juossut vessaan, että kun se ykköshätä tulee, niin on pakko päästä vessaan. Heti. Ja oon pitänyt sitä ihan normaalina, koska juon kuitenkin vettä paljon. Mutta lääkärin mukaan sekin liittyy tähän sairauteen ja päätti, että kokeillaan Betmigaa. Ensimmäisen kerran kokeilin sitä joulukuussa ja ah, kuinka ihanaa olikaan, kun ei tarvinnut juosta vessaan. Ja samassa syssyssä mulla lähti se näkö. Paniikissa lopetin Betmigan ajatellen, että vaikuttiko se jotenkin. Mutta edes hetkellinen lääkkeen käyttö helpotti. Loppukeväästä huomasin taas, että nyt tarvii alkaa laittaa töppöstä toisen eteen vähän kovempaan tahtiin. Soitin neuron poilille, että uskaltaisinko sen aloittaa, että oliko mahdollista, että se lääke oli osatekijänä näönmenetykseen. Neurologin mielestä ei ollut ja kehotti aloittamaan. No lykkäsin ja lykkäsin asiaa, kunnes kävi melkein ”läheltä piti” -tilanne ja aloitin lääkkeen lomalta palattuani. Näkö tallessa eikä vessaan tarvi juosta. Ainakaan kovin lujaa.

Onneksi kuitenkin mm. Neuroliitto julkaisi keväällä Vessapassit. Vessapassista kerrotaan: 

Vessapassin tarkoituksena on helpottaa suolistosairauksien, endometrioosin, suolistosyöpää, neurosairauksia, eturauhasyöpää, gynekologisia syöpiä, rakkosyöpää ja neuroendokriinisiä kasvaimia sairastavien mahdollisuutta päästä välittömästi lähimpään vessaan.

Sairauksien ikävimpiin oireisiin kuuluu suoliston tai rakon toiminnallinen häiriö, joka pakottaa sairastuneet jopa kymmeniin WC-käynteihin vuorokaudessa. He ovat pakotettuja pysyttelemään WC:n läheisyydessä: kun tarve päästä vessaan iskee, ei sitä ole aikaa etsiä.

Mäsä lukeutuu ikävä kyllä kans noihin ”pakko päästä vessaan” -sairauksiin. Ei toki kaikilla. Kellään ei oo samanlaista mäsää. Mut mun mäsään toi ikävä kyllä kuuluu. Onneksi siihen on kuitenkin lääkitys, mikä auttaa toistaiseksi. Oonpa kuullut, että laitetaan jopa Botoxia-virtsarakkoon, jos pidätyskysy on heikentynyt.

Passia en toistaiseksi ole vielä kertaakaan joutunut / päässyt näyttämään, vaan olen aina päässyt sujuvasti vessaan vain pyytämällä.

Takaisin lääkkeisiin. Alkuillasta otan toisen Lyrican. Hyvinä päivinä ei välttämättä edes tarvitse ottaa toista, kun taas huonoina päivinä saatan joutua ottamaan kaksikin. Ennen nukkumaan menoa otan vielä Noritrenia, mikä on myöskin tarkoitettu kipuun. Lisäksi nukun sen kanssa paremmin.

Siinäpä tämän hetken lääkitys. Lääkkeiden lisäksi syön myös Beetä,  Ceetä, Deetä, sinkkiä, magnesiumia ja kalkkia. Eli pilleriä menee enemmänkin.

Tähän on hyvä lopettaa ja keskittyä katsomaan jalkapallon MM-kisojen finaalia. Kivaa alkavaa viikkoa! 🙂