Gluteeniton pestopasta

En ole ikinä erityisemmin välittänyt pastasta. On kai myönnettävä, että kokemukseni pastoista rajoittui vain niihin ”lisää vain vesi” -valmispastapusseihin, eikä niillä kai ole paljoakaan tekemistä oikean pastan kanssa. 

Näin yhtenä päivänä pestopastan ohjeen, jota kokeiltuani ymmärsin välinpitämättömyyteni pastoihin johtuvan siitä, etten ole koskaan syönyt hyvää pastaaPestopasta oli hyvää, mutta se mitä tein siitä seuraavana päivänä, oli parempaa. Alan ymmärtämään, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat pastahimosta.

 

Earlymorningsblog_pestopasta3.jpg

 

Keksin heittää edellisen päivän pestopastan sekaan lämmintä fetaa ja voi pojat, en ole hetkeen syönyt mitään parempaa.

 

Earlymorningsblog_gluteenitonpennepasta2.jpg

 

Hyvä pestopasta tomaatilla ja fetalla syntyy seuraavasti.

(Määrät ovat summittaisia. Määriä tärkeämpää on, ettei pihtaile oliiviöljyn ja suolan kanssa, eikä anna pastan mennä ylikypsäksi.)

  • penne pastaa
  • suolaa
  • oliiviöljyä
  • 2 dl kirsikkatomaatteja
  • aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 100 g fetaa

Pesto:

  • 1 ruukku basilikaa
  • 3 rkl pinjansiemeniä
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 1dl oliiviöljyä
  • 1 dl parmesaania
  • suolaa

Laita pennet kiehuvaan veteen, äläkä pihtaile suolan kanssa. Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne paistinpannulle pehmenemään. Kun tomaatit ovat pehmeitä, lämmitä feta pannulla.

Sillä aikaa kun pasta kiehuu kattilassa ja kirsikkatomaatit pehmenevät pannulla, valmista pestokastike.

Laita blenderiin basilikan lehdet, pinjansiemenet, valkosipulinkynnet ja oliiviöljy, ja sekoita. Lisää parmesaani ja suola, ja sekoita. 

Kun pasta on valmis (älä anna pastan mennä pehmeäksi), sekoita pasta ja pesto keskenään, lisää kirsikkatomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit ja annostele pasta lautasille. Lisää sulanut feta valmiin annoksen päälle. Heitä päälle basilikaa ja parmesaania ja nauti.

Hmm, ehkä meillä syödään tästä lähtien useammin pastaa.

(Ohje, josta tämä resepti on muokattu löytyy täältä.)

Translation: Life is a combination of magic and pasta. – Federico Fellini

Koti Ruoka ja juoma

Miltä tuntuu siitepölyallergia

Tunnen oloni tukkoiseksi ja voimattomaksi. Mietin mistä olen voinut saada flunssan, katson ulos ja ymmärrän oloni johtuvan keväästä, siitepölystä.

Kaksi vuotta sitten valitin apteekkarille, kuinka antihistamiinit väsyttävät ja apteekkari vastaa minulle lukien uutuuslääkkeen mainoslauseen, joka väittää, etteivät ne väsytä. Olen turhautunut ja apteekkaria ei tunnu kiinnostavan, muu kuin se, että minulla on allergia ja hänellä lääke. Nappaan uutuuslääkkeet toivoen helpotusta ja vietän pari viikkoa sumussa.

On sama vuosi, kesä on jo lähellä ja siitepölyä joka puolella. Pääni on höttöä ja kutiseva. Minun tekisi mieli työntää pulloharja korviini ja raapia haarukalla kurkkuani. Nieluni tuntuu turvonneelta, samanlaiselta kuin silloin, kun oikein kovasti pidättelee itkua. Menen jälleen apteekkiin, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tällä kertaa apteekkari katsoo minua ymmärtäen, jopa huolestuneena ja toteaa, että allergiani tekevät minut väsyneeksi ja lääkkeet voivat pahentaa väsymystäni.

Halleluja. En olekaan hullu.

 

Earlymorningsblog_siitepölyallergia.jpg

 

Ei ihmekään, että väsyttää kun oma elimistö on sotatilassa. Olen silti onnekas, sillä pystyn poistumaan sisätiloista. Jotkut allergikot eivät siihen kykene.

Olen huomannut katupölyn pahentavan oireita, joten minun on helpompi hengittää kaukana keskustasta. Karkaan mökille aina kun mahdollista. Kevätsateet tuovat hetkellisen helpotuksen, mutta tuntuu väärältä nauttia sateesta, kun kaikki muut odottavat aurinkoa. Ja aurinkoa minäkin odotan.

Puolitoista vuotta sitten googletin sanat siitepölyallergia ja luonnonmukainen hoito. En halunnut viettää hetkeäkään antihistamiinien aiheuttamissa pöllyissä.

Lisäsin ruokavaliooni muun muassa c-vitamiinin ja probiootit, ja varmistin, etten syö mitään mikä saattaa pahentaa oloani. Tänä vuonna otin käyttöön nenäkannun ja aion uteliaisuuttani käydä kokeilemassa pahimpiin oireisiin akupunktiota, jota auttaa kuulemma vaikka mihin.

Aion opetella hyväksymään sen, että kuinka väärältä se tuntuukin ja kuinka paljon keväästä pidänkin, tarvitsen keväisin enemmän lepoa kuin syksyisin. 

Translation: You just dont appreciate breathing out of both nostrils until one is suddenly taken from you. – Unknown 

Hyvinvointi Liikunta Terveys Ajattelin tänään