Iloisia uutisia!
Raskauden ensimmäinen kolmannes
Pidellyt hiljaista somen puolella ja syynä onkin kauan toivotun raskauden aiheuttama pahoinvointi. Saimme ilouutisia maaliskuussa mieheni kanssa, raskaus testin ollessa positiivinen. Pimitin tietoa mieheltä varmaan viikon, koska ensimmäisessä testissä jonka tein oli ihan haalean haalea haamuviiva ja odotin uuden testin tekemistä muutaman päivän ja ostin tällä kertaa digitaalisen testin ettei tarvitse arvuutella että tuleeko meille pienokainen vai ei. Digitestissä loisti plussa ja saatoin ehkä hyppiä olohuoneessa yksinäni riemusta, koiran katsoessa minua kovin huolestuneena et nyt toi sekos ihan kokonaan. Kipaisin kauppaan hakemaan ensitumput ja tutin ja laitoin ne lahjapussiin odottamaan mieheni kotiin paluuta töistä, koska halusin jotain spesiaalimpaa kuin vain tokaista ”olen raskaana” tai ”meille tulee vauva”.
Ensimmäinen kolmannes oli aivan kamala. Vietin kaksi kuukautta sängyssä maaten ja ravaten vähän väliä vessassa, pahan olon takia. Omaan aika aktiivisen elämäntyylin koiran ja hevosen kanssa, mutta raskauden alkutaival kaatoi minut kyllä sängyn vangiksi. Muutoin etäkoulun käyminen on ollut aika ärsyttävää, mutta tässä kohtaa oli ihan mukava osallistua tunneille teamsin kautta. Raskauden salaaminenkin oli paljon helpompaa, kun vain lähipiirin ystävät tiesivät ja auttoivat lähipäivinä koulussa. Lenkitin koiran pelkästään metsässä, koska minua hävetti niin paljon kävellä katuja pitkin ja yökkiä lähes joka askeleella. Pakko myöntää, että kadehdin niitä joille raskaus ei aiheuta juuri mitään oireita.
Mitään vinkkiähän minulla ei tuhon pahoinvointiin ole, se oli kamalaa, se on kamalaa ja oikeastaan juuri mikään ei auta. Käytän itse pahoinvointirannekkeita, mutta en kyllä edes tiedä auttaako ne muutakuin ehkä henkisesti lohduttaa ja auttaa jaksamaan 😀
Kesä tuli ja niin myös hyvä mieli
Nyt ollaan jo menossa viikolla 16 eli olen ollut neljä kuukautta raskaana IIK! Puoliväli alkaa sieltä pikkuhiljaa häämöttää vaikka ei kyllä uskoisi kun mahaa katsoo. Pikkuinen on ihan selässä jemmassa ja kohtuni on taaksepäin kallistunut eli kätilön mukaan en kovin herkästi liikkeitä tunne eikä vatsa välttämättä kovin isoksi kasva, pidetään sormet ristissä, koska pieni vauvamasu olisi unelmien täyttymys! Huonopuoli tässä on se, että en löydä sykkeitä kotidopplerilla, enkä tunne liikkeitä eli kyllä tässä pieni huoli on pikkuisesta. Neuvolakäynneillä on noin kuukauden väli ja se tuntuu todella pitkältä ajalta puhumattakaan ultrasta! Ensimmäinen ultra eli niskaturvotus ultra, nt ultra oli meillä raskausviikolla 13 ja seuraava ultra onkin jo rakenneultra joka vasta heinäkuussa ja raskausviikolla 22! Eli todella pitkä aika epätietoisuudessa siitä, onko pienellä kaikki hyvin. Toki voisi käydä yksityisellä, mutta se on aika kallista lystiä eikä näin opiskelijan tuloilla siellä kauheasti ravailla. Kouvolassa mehiläisen ja terveystalon raskauden ajan ultran hinnat pyörivät sielllä 150-300e sisällä. Lahdesta löytyy onneksi halvempi yksityinen Perhe-Arte jossa ultran tekee kätilö eli laskee hintaa reilusti ja jos oikein muistan niin ultra taisi olla n. 80e.
Puhutaan paljon raskauden toisen kolmanneksen olevan raskauden parasta aikaa. Oman kokemuksen pohjalta voin ainakin samaistua tähän, ainakin tämän toisen kolmanneksen alun puolesta. On ihan mukavaa päästä koiran kanssa lenkille miettimättä oksennanko ensimmäiseen roskikseen tai pusikkoon. Pääsen myös shoppailemaan ja katselemaan vauvan tarvikkeita ja hypistelemään niitä ihania pieniä vaatteita. Niin ihanaa!
