Hiljaista ollut taas kirjoittelun osalta, arjessa ei niinkään.

Vanha läppäri päätti kesäkuussa sanoa itsensä irti ja päätin vaihtaa MacBook:iin. Ajattelin sen olevan tuleva valmistujaislahja itselleni vaikkakin valmistuminen tulee venymään ainakin vuodella. Oon kyllä tykännyt kovasti! Päästiin myös mukaan Lastentarvikkeen Emma-tuotelähettiläs ohjelmaan! Innolla odotan, että tässä lähiaikoina pääsen tuotteita esittelemään blogissa sekä instagramissa!

Katkera naapuri

Yllätysmuutto tapahtui heinäkuun lopussa ja nyt asutaan aivan ihanassa paikassa lähes merenrannalla ja oon ihan rakastunu tähän uuteen kotiin. Meillä ei ollut siis aikeita muuttaa ainakaan tänä vuonna, vaan rauhassa katsoa miten arki kerrostalossa olisi vauvan ja koiran kanssa lähtenyt rullaamaan. Mielipide kuitenkin muuttui kesän tapahtumien seurauksena.

Saatiin viime talvena uusi yläkerran naapuri, minulle nimeltä tuttu vanhan ystävän kautta jo teini vuosilta  ja vanha työkaveri edellisestä harjoittelupaikastani. Öisin, ei todellakaan joka yö, alkoi kuulua milloin huutoa ja itkua ja milloin jäätävää kiljumista ja patterin hakkaamista seksin yhteydessä. Oli aika mukavaa herätä näihin ääniin keskellä yötä ja meteli ei ollu mitenkään vaimeaa vaan oltaisiin yhtähyvin voitu olla samassa huoneessa. Muutaman kuukauden jaksoin tätä kuunnella ja ajattelin ottaa asian puheeksi kyseisen naapurin kanssa ja otin yhteyttä facebookissa, koska ajattelin isännöitsijän kautta menevän yhteydenoton olevan ehkä turhaa, koska kyseessä puolituttu ihminen. Viestit olivat asiallisia, tosi asiallisia ja ajattelin okei hyvä ei tarvitse tehdä asiasta hirveää numeroa. Kesällä sitten selvisi ettei asia ollutkaan ihan näin simppeli.

Saatiin kesäkuussa isännöitsijältä huomautus koiramme aiheuttamasta häiriöstä, jossa mainittiin koiran olevan aggressiivinen ja ulvovan aina yksinollessaan. Olin aika hämmentynyt huomautuksesta, koska koira oli edellisen kerran ollut yksin ennen 2019 joulua, kun olin työharjoittelussa. Isännöinnistä ei yhteydenottooni vastattu mitään, kun kerroin ettei ole meidän koira kyseessä. Myöhemmin sain kuulla toisilta naapureilta, että meistä tehtiin valitus kostona siitä, että olin kertonut yläkerrasta kuuluvien äänien olevan häiritsevän kovia. Ihana naapuri oli myös levitellyt muutakin ihanaa tarinaa ja sepitystä pitkin taloa. Naapurin seuraavan kerran nähdessäni pyysin häntä lopettamaan, koska onhan tuo käytös nyt aivan naurettavaa. Kuten arvata saattaa, tilanne eskaloitui. Seisoin hississä koirani kanssa, tämän naapurini mukaan aggressiivisen ulvovan sakemannini kanssa. Naapurini käytöksestä päätellen ei kyllä hirveästi näyttänyt varovan koiraa. Käytös vaikutti ehkä enemmän siltä, että hakemalla hakee tilannetta jossa koira suojelisi minua ja saisi taas yhden syyn valittaa. Tämän kohtaamisen aikana sain kuulla olevani lapsellinen, koska en tullut heti hänelle sanomaan ettei hänen tekemä valitus ole totta. Hän myös lähetti viestejä perääni jossa jatkoi tätä lapselliseksi haukkumista.

Kuten jo kerroin, naapurillani ja minulla olevan yhteisen tutun. Muutamaan vuoteen en ole tämän yhteisen tutun kanssa jutellut enkä oikein muutenkaan ollut yhteyksissä. Oltiin kuitenkin sen 7-vuotta ystäviä ja siinä ajassa oppii toisesta paljon. Tämä ihminen ei ole kovin hyvä pitämään salaisuuksia, puuttumaan kiusaamiseen tai olemaan levittelemättä asioita. Sain siis kuulla aika paljon siitä minkälaista tekstiä tämä naapurini tuottaa ja olisin mielelläni jättänyt kuulematta.

Isoja päätöksiä

Ongelmat kerrostalossa aiheuttivat aikalailla stressiä ja aloin jo pelätä vauvan puolesta, koska supistuksia oli alkanut tulla ja olin vasta puolessavälissä raskautta. Huoli vauvasta ja minun voinnistani oli ehkä meidän ratkaiseva tekijä, kun pohdimme muuttoa. Käytiin katsomassa kolmea rivitaloa, neljään vai viiteen laitettiin hakemukset. Alkoi olla jo aika epätoivoista löytää sopivan hintaista ja siedettävien etäisyyksien päästä rivitaloa, johon saa tuoda lemmikkejä. Saatiin, kuitenkin tarjous tästä kolmiosta mihin heinäkuun lopussa muutimme. Muutto sujui reippaasti vaikka raskaus oli siinä kohtaa jo pitkällä. Mieheni joutui olemaan töissä ja ei päässyt muutossa auttamaan. Sain onneksi apua perheeltä ja ystävältä eikä yksinään tarvinnut tavaroita siirrellä pallomahan kanssa. Olin vain onnellinen, kun sai jättää avaimet vanhan keittiön pöydälle ja sulkea oven viimeistä kertaa perässä. Uusikoti ja ihan uusi paikka! Yllättävää kyllä, mutta kotiuduin tänne nopeasti ja näissä maisemissa ei oikein muuta voi kun olla onnellinen!