Yliopistoluennolla

Kyllä nyt mummoa ketuttaa! Olin tänään siis kielitieteen luennolla yliopistolla, aihe oli varmasti kaikille uusi ja uusia käsitteitä tuli aikamoista tahtia. Kuuntelu siis olisi varmaankin ollut ihan suotavaa. Luennotsijana kokenut alansa ammattilainen, joka varmasti tietää aiheesta kaiken – ja mitä tekevät yliopisto-opiskelijat, ”aikuiset”?

Yksi on Facebookissa ja kun opettaja kysyy vastausta edellisellä luennolla saatuihin tehtäviin niin: ”En kyllä valitettavasti tiedä”.

Toinen tekstailee jonkun kanssa kokoajan. Moni piirtää kukkia lehtiöön.

Opettajan kysyessä vuorotellen vastauksia edellisen luennon tehtäviin (6 pientä kysymystä) ei rivissä kukaan osaa vastata.

Luentosalin ovi käy kokoajan, joku lähtee puhumaan puhelimeen, joku tulee reippaasti myöhässä, yksi lähtee omia aikoijaan…

Sitten ne muut; juttua riittäisi heillä vaikka kuinka paljon! Vieressäni olleet tytöt tirskuvat vähän väliä milloin millekin ja rivi takanani ei malta millään olla jakamatta mielipiteitään kaikesta mahdollisesta muusta paitsi kielitieteestä.

Argh! Keskittyminen herpaantuu kyllä tosi tehokkaasti kun luennolla käy jatkuva puheensorina. Onneksi luennoitsija sentään luennon loppupuolella kysäisi eniten ääntä pitävältä porukalta, että onko heillä joku juttu menossa tai onko jotain kysyttävää. Kymmenen minuuttia ennen luennon loppumista, alkavat kaikki pakata! Luennoitsijan ääni häviää rapinan, kohinan ja vetoketjujen äänten alle, eikä toivoakaan että viimeisiin dioihin saisi selvennystä. Onko siellä muita opiskeljoita, joita haittaa melu luennoilla? Vai olenko ainut hikipinkotylsimys, joka oikeasti haluaisi opiskella ja päästä tenteistä ensimmäisellä yrittämällä (=vähemmällä työmäärällä) läpi?