Patjaoljet puitiin riihessä

Kuva on netistä löytynyt museokuva riihenpuinnista. Meillä varstojen iskuri-osa oli  lyhyempi ja  liikkui joka suuntaan.

Edellisessä postauksessa kerroin, miten meidän piti syksyllä paimentaa lehmiä pelloilla, jotta ne eivät päässeet hajottamaan viljakuhilaita. Vilja niitettiin viikatteella ja osa siitä sidottiin lyhteiksi, jotka koottiin kuhilaiksi pellolle kuivumaan. Minun muistiaikana sirppejä ei enää käytetty. Puimakoneella puitava vilja kuivatettiin seipäillä.

Kun puintiaika lähestyi, lyhteet ajettiin riihen orsille lopullista kuivattamista varten. Ennen puintia riihtä lämmitettiin pitämällä kiukaassa pientä tulta useamman päivän ajan. Liian kuumaksi riihtä ei kuitenkaan saanut lämmittää, jotta jyvät eivät päässeet kypsymään. Jos oikein muistan, riihen lämmitys oli isän tehtävänä tai ainakin tai se tehtiin hänen valvonnassaan.

Puintipäivänä ylempänä jokivarressa asuva Kirsi Hilta halusi joka vuosi olla mukana riihenpuinnissa. Työt aloitettiin aikaisin aamulla. Puintipäivän aamuruokana oli aina naurisvelli, joka usein vietiin riihelle syötäväksi.

Kuivuneita lyhteitä otettiin riihen orsilta ja levitettiin riihen lattialle. Jyvät hakattiin irti varstoilla. Lopuksi olkia vielä ravisteltiin, jotta kaikki jyvät irtosivat. Puidut jyvät kerättiin talteen jokaisen puidun erän välissä. Myös oljet vietiin säilytykseen olkilatoon. Puintia jatkettiin niin kauan, että kaikki lyhteet oli puitu.

Piirros ”rusakoneesta” eli viskurista, jolla akanat ja muut roskat eroteltiin jyvistä.

Jyvät puhdistettiin akanoista ja muusta roskasta ”rusakoneella” eli viskurilla. Sitä pyöritettiin kammesta niin, että ilmavirta lennätti kevyemmän aineksen pois ja jäljelle jäivät puhtaat jyvät. Ne vietiin säilytettäviksi jyväaittaan. Jyvät jauhatettiin kylämyllyssä jauhoiksi.

Riihessä puidut oljet säilyivät pyöreinä. Niitä käytettiin patjaolkina. Oli melkein juhlapäivä, kun sai viedä litteäksi muokkautuneen patjan ulos ja vaihtaa siihen uudet, tuoksuvat oljet. Patjan päälle laitettiin vaaleat matot. Lakanoita oli käytössä vain vieraille. Tyynyt olivat höyhentäytteisiä. Peittona oli usein lampaantaljoista ommeltu peitto, jossa karvapuoli oli alaspäin ja päällinen oli ommeltu kankaasta. Sen alla oli lämmin nukkua.

Kun riihipuinti lopetettiin, viskuri, eli rusakone sai uuden tehtävän. Sillä puhdistettiin puolukoista roskat pois.

Isänisä Herman Kokko, 1867 – 1952.

Riihi toimi myös ruumishuoneena, kun kuolema tapahtui vielä kotona. Minun aikana isänisä, eli vanna, siirrettiin kuoltuaan riiheen odottamaan arkun rakentamista. Hautajaisten yhteydessä ruumissaatto lähti hevosella kotipihasta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *