Nää pyhät on vähän ristiriitaista aikaa. Toisaalta ihan parasta viettää aikaa läheisten kanssa ja syödä hyvin, ähkyyn saakka. Toisaalta sit taas jengi stressaa ku kaiken pitäis olla niin hiton täydellistä ja kyllähän me tiedetään et jostain niitä säröjä aina ilmaantuu. Ja sit riidellään. Huutaminen kuuluu kuvioon ja tulee paha mieli.. Entä jos kuitenkin annettais tilaa kaikille ja muistettais et myös muiden tunteet on oikeutettuja? Väärinkäsityksiä sattuu ja vaikkei pahaa olis tarkoittanut, toinen saattoi loukkaantua. Pyydetään ja annetaan anteeksi ja sen jälkeen laitetaan lajiteltu mappi hyllyyn eikä siihen enää palata. Helposti sanottu, entä se toteutus.. 

Myös sinkkuhenkilöille (joihin siis minäkin lukeudun) pyhät heittää vähän suolaa haavoihin. Ei ole syliä missä kyhjöttää eikä silmiä joille kertoa miten paljon rakastaa. Välillä kaipaa kipuun saakka ilman, että on kaipaukselle kohdetta. Emmä yksin ole ollut, mutta välillä vähän yksinäinen..Tai ketä mä huijaan, aika paljonkin.